Ohabolana 10

1 O razan-dreha’ i Selomòo. Mahaehak’ an-drae ty anake karafito, fe mañore an-drene’e ty anadahy gege.

Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.

2 Tsy manjofake ty vara niazo an-kalo-tsere’e, fa mañaha an-kavilasy ty havantañañe.

Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

3 Tsy apo’ Iehovà ho saliko ty vañoñe, fe aveve’e ty hadrao’ o lo-tserekeo.

Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.

4 Minday hararahañe ty satan-taña migebañe, fe mampañaleale ty fità’ i mavitrikey.

Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.

5 Anake mahihitse ty manontoñe ami’ty asara, fe minday hasalarañe ty anake miroro am-pitatahañe.

Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.

6 Fitahiañe ro añambone’ o vantañeo, fe mañeta-piaroteñe ty vava’ o lo-tserekeo.

Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.

7 Mahahaha ty fitiahiañe o vantañeo, fe hihomake ty añara’ o lo-tserekeo.

Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.

8 Mañaon-dily ty arofo’ o mahihitseo, fe hianto ty gege mitolom-bolañe.

Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.

9 Midraidraitse am-panintsiñañe ty mpañavelo an-kavañonañe, fe ho fohiñe ty mitsontike an-dala mikelokeloke.

Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.

10 Mampioremeñe ty mañieke, vaho ho gorèñe ty gege mivolambolañe.

Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.

11 Tsiritsiriohen-kaveloñe ty falie’ o vañoñeo, fe mañeta-piaroteñe ty vava’ o lo-tserekeo,

Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

12 Mitrobo fifandierañe ty falaiñañe, fe mandembeke ze atao fiolàñe ty fikokoañe.

Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

13 Tendrek’ am-pivimbi’ o mahilalao ty hihitse, fe mañeva ty lambosi’ i po-hilalay ty kobaiñe.

Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

14 Mañaja hilala o mahihitseo, fe antitotse ty fiantoañe ty vava’ o dagolao.

Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.

15 Kijoly maozatse ty varam-pañaleale; fampiantoañe o rarakeo ty hapoia’iareo.

Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

16 Havelo ty tambe’ o vantañeo, vaho fandilovañe ty karama’ o lo-tserekeo.

Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.

17 Mañori-dàlan-kaveloñe ty mañaoñ’ anatse, fe mandridrike ty tsy mipaok’endake.

Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.

18 Aman-tsoñy mandañitse ty mañetake falaiñañe, vaho gege ty mampiboele dramotse.

Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.

19 Tsy po-tahiñe ty maro rehake, mahihitse ka ty maha-tam-pivimby.

Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.

20 Volafoty hiringiri’e ty famele’ o vantañeo; fe tsy vente’e ty tro’ o lo-tserekeo.

Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.

21 Mamahañe maro ty fivimbi’ o vantañeo, fe mampivetrake ty dagola te tsy aman-kilala.

Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

22 Ty fitahia’ Iehovà ro mampañaleale, vaho tsy tovoña’e anahelo.

Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.

23 Fihisà’ ty seretse ty mikilily, fe hihitse ty ho amy t’indaty mahilala.

Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.

24 Hifetsak’ amy lo-tserekey ty ihembaña’e, fe hatolotse amy vantañey ty fisalalà’e.

Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.

25 Ie misaok’ añe ty talio, tsy eo ka i lo-tserekey, fe mijadoñe nainai’e o vañoñeo.

Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.

26 Hoe kile amo fihitsikeo, naho hatoeñe amo fihainoo, ty tembo amo mpañirak’ azeo.

Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.

27 Fañalavañe andro ty fañeveñañe am’ Iehovà, fe ho tomoreñe ty tao’o lo-tserekeo.

Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.

28 Hafaleañe ty fisalala’o vantañeo, fe ho modo ty fitamà’ o lo-tserekeo.

Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.

29 Rova maozats’ amo mahitio ty làla’ Iehovà, f’ie firotsahañe amo mpanao ratio.

Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.

30 Le lia’e tsy hasiotse o vantañeo, fe tsy himoneña’ o tsereheñeo i taney.

Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.

31 Mamoa hihitse ty falie’ o vañoñeo, fe haitoañe ty lela mitera.

Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.

32 Apota’ ty fivimbi’ o mahitio ze mete akareñe, fe mengoke ty vava’ o lo-tserekeo.

Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.