Fitomaniana 5
1 Tiahio, ry Iehovà, i nifetsak’ ama’ay zay; vazohò vaho oniño ty fisalara’ay!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Natolotse amo ambahinio ty lova’ay, amo rene-taneo o akiba’aio.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Bode zahay henaneo, toe bode rae; remavoiñe o rene’aio.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Tsy mete tsy vilie’ay ty rano hinome’ay; kaloeñe o hatae avori’aio.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Ampisoañeñe o hatò’aio; màmake zahay tsy maharendre-pitofàñe.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Fa nanolo-pitàñe amy Mitsraime zahay naho amy Asore, hitakara’ay mofo mahàtsake.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Nandilatse o roae’aio; tsy eo ka iereo; zahay avao ty mivave o hakeo’eo.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Fehe’ o ondevoo, fe tsy eo ty hamotsots’anay am-pità’ iareo.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Mampamoe’ aiñe ty ahazoa’ay haneñe, amy fibara an-dratraratray.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Mahamainte ty holi’ay hoe toñake I kerè matrovokey.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Vahorañe e Tsione ao o rakemba’aio, naho amo rova’ Iehodào o somondrara’aio.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Aradorado am-pità’e o roandriañeo; tsy iasiañe ty lahara’ o androanavio.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Azitse handisañe ty ajalahy naho midaleandaleañe o jolingao te mijiny hatae.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Napo’ o androanavio ty lalam-bey, nado o ajalahio ty bekobeko.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Nijihetse ty hafalean’ arofo’ay; nifotetse ho fandalàñe o tsinja’aio.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Po-tsabaka zahay; feh’ohatse fa niota!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Izay ty mahasiloke o tro’aio, izay ty mahalopelope o fihaino’aio;
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 toe i Vohi-Tsione mangoakoakey; mitingañ’ ao o farasio.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Fa Ihe ry Iehovà, nainai’e tsy modo ty fifehea’o; pak’amo tariratse fara-mandimbeo ty fiambesa’o.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Akore t’ie naforintse’o? Amoea’o andro maro hao zahay?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Ampolio ama’o, ry Iehovà, hibodaña’ay; vaò manahake o andro taoloo o andro’aio—
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Fa naitoa’o zafezanake, naho loho niviñera’o.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
