Jaona 16
1 Nitaroñako irezay soa t’ie tsy hitsikapy.
"Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.
2 Haitoañe amo fitontonañeo nahareo; eka, ho tondroke ty ora, te inao, mitoroñe an’Andrianañahare ze mamono anahareo.
He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
3 Hanoe’ iereo amy te tsy nahafohiñe an-dRae naho ahy.
Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
4 Fe nitaroñako, soa te, ie tsatoke ty ora’e, le ho tiahi’ areo te nivolañeko. Tsy nitaroñako hey i entañe zay am-pifotora’e, itika mbe nitraoke.
Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne.
5 Fe hionjoñe mb’amy nañitrik’ ahiy mb’eo iraho henaneo, le tsy ama’ areo ty mañontane ahy ty hoe: Aia ty homba’o?
Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?'
6 F’ie mioremeñe añ’arofo ty amy entako ama’ areoy.
Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne.
7 Fe ivolañako ty hato, te mahasoa anahareo t’ie hienga, fa naho tsy mienga le tsy hitotsaha’ i Mpañolotsey; aa naho mb’eo iraho le hahitriko mb’ama’areo mb’ etoan-dre.
Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
8 Ie avy, ro hampiheve maso ty voatse toy ty ami’ty tahiñe naho ty havantañañe vaho ty fizakàñe.
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9 O tahiñeo, amy te tsy miato amako iareo.
synnin, koska he eivät usko minuun;
10 I havantañañey, fa homb’ aman-dRaeko mb’eo iraho vaho tsy hahaisak’ ahy ka nahareo.
vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11 I zakay, fa nafàtse ty mpifehe’ ty voatse toy.
ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
12 Mbe maro ty hitaroñako fa tsy leo’ areo heike.
Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
13 Ie pok’ atoy i Arofon-katòy le ie ty hiaolo anahareo amy ze hene hatò. Tsy hisaontsy ty aze, fa o janjiñe’eo avao ty ho taroñe’e vaho haboa’e ama’ areo o raha ho avio.
Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14 Handrenge ahy re naho handrambe amako vaho hañento ama’areo,
Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15 ahiko iaby ze aman-dRaeko, izay ty nitaroñako te hangalak’ amy ahikoy re le hentoe’e nahareo.
Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16 Tsy ho isa’ areo iraho te aniany; fa betebeteke le ho oni’ areo indraike.
Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut."
17 Hoe ty vesoveso’ o mpiama’e ila’eo: Inoñe i tsarae’e amantikañey, ty hoe: Tsy ho oni’ areo iraho te aniany, le ho oni’ areo indraike te aniany, amy te homb’ aman-dRaeko mb’eo?
Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö'?"
18 Nindrae’ iareo ty hoe: Inoñe ze o Anianike sinaontsi’e zao? Nofi’ay i saontsi’ey.
Niin he sanoivat: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu."
19 Niarofoana’ Iesoà ty ho nañontanea’ iareo vaho nanoa’e ty hoe: Ifañontaneañe hao i asakoy ty hoe: Tsy ho oni’ areo iraho te aniany; naho ty hoe, Hahaisak’ ahy ka nahareo te aniany?
Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'?
20 Eka, to t’itaroñako t’ie hirovetse naho hangololoike ty tañy, fe hitohàke ty voatse toy. Ho azo ty velo-mihontoke nahareo, fe hifotetse ho firebehañe ty fihonto’ areo.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
21 Tsimboetse ty ampela mitsongo naho tsatoke i ora’ey; f’ie mahatoly ajajamena le haliño’e i ajale’ey, vaho isoloa’e haehake, amy te toly an-tane atoy t’indaty.
Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22 Aa le hiotsòtse hey nahareo henaneo, f’ie ho treako indraike le hirebeke ty arofo’ areo vaho tsy hasinta’ ondaty ama’ areo ty haehake.
Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
23 Tsy hañontane ahy ndra inoñ’ inoñe nahareo amy andro zay. Eka! to t’itaroñako te, ze halalie’ areo aman-dRaeko ami’ty añarako ro hatolo’e.
Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
24 Pake henàne tsy eo ty nangataha’ areo ami’ty añarako. Mihalalia, le hahazo, hañeneke ty hafalea’ areo.
Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
25 Nivolañako am-pandrazañañe irezay; fe antitotse ty andro t’ie tsy handrazañe, fa hitalily malange i Rae.
Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.
26 Hihalaly ami’ty añarako nahareo amy andro zay; tsy anoeko ty hoe: Izaho ty hihalaly aman-dRaeko ho anahareo;
Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
27 Aiy! toe ikokoan-dRae ie nikoko ahy, naho natoky te nihirik’ aman’ Añahare iraho.
sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.
28 Niboak’ aman-dRae iraho, nizilik’ ami’ty voatse toy, vaho hiavotako ty voatse toy ho mb’ aman-dRae.
Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö."
29 En! hoe o mpiama’eo tama’e, Malange o saontsi’o henaneo, amy te tsy mandrazan-drehake.
Hänen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta.
30 Rendre’ay henaneo te kila arofoana’o, naho tsy paia’o ty hañontanea’ ondaty; izay ty iantofa’ay t’ie hirik’ aman’ Añahare.
Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen."
31 Tinoi’ Iesoà ami’ty hoe: Miantoke hao henaneo?
Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.
32 Toe ho avy ty ora, eka fa tondroke t’ie hiparatsiake, songa hamonje ty aze, le ho farie’ areo ho joriñe iraho; f’ie toe tsy ho bangiñe fa itraofan-dRae.
Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.
33 Nitaroñako irezay soa t’ie hierañerañe amako. Halovilovy ami’ty voatse toy nahareo; fe manintsiña, fa rinebako ty voatse toy.
Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
