Jaona 10
1 Eka! to ty taroñako t’ie tsy mizilik’ amy lalam-bein-jolon’ añondriy, fa manganik’ an-dàlan-kafa ro mpikizo naho mpampikametse.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
2 I mizilike mb’an-dalam-bei’ i goloboñeiy ty mpiarake o añondrio.
Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.
3 Ie ty sokafe’ i mpañambeñey, naho mahatsanoñe i fiarañanaña’ey o añondrio, mbore tokave’e ami’ty añara’e o añondri’eo, vaho iaoloa’e boak’ao.
Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
4 Ie hene akare’e o azeo le iaoloa’e vaho orihe’ o añondrio amy te mahazatse iareo i fiarañanaña’ey.
Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
5 Toe tsy horihe’ iereo ty ambahiny, fe mandrife, amy te tsy mahazatse iareo ty feo’ o ambahinio.
Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
6 Nirazañe’ Iesoà am’iereo izay f’ie tsy naharendrek’ o tsinara’eo.
Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.
7 Le nitovoña’ Iesoà ty hoe: Eka! to t’itaroñako te izaho o lalambein’ añondrio.
Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
8 Mpampikametse naho mpikizo iaby o taolokoo vaho tsy itsanoña’ o añondrio.
Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
9 Izaho i lalam-beiy: ndra iaia mizilik’ añamako ro ho rombaheñe, himoake ao re naho hiakatse vaho hitendreke fiandrazañe.
Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10 Kanao mikamoak’ ao ty mpikizo le ty hampikametse naho hañè-doza vaho hanjamañe. Avy iraho, hanaña’ iareo haveloñe, vaho hanañe aze am-bokatse.
Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11 Izaho i mpiarake soay, mahafoe ty fiai’e ho a o añondrio i mpiarake soay.
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Tsy mpiarake i tsimañajay: tsy aze o añondrio, ie trea’e te mipoteake ty farasy, le apo’e o añondrio naho mibioñe naho itsepaha’ i farasiy vaho ampiparatsiahe’e.
Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
13 Mirimatse re fa mpikarama, toe tsy darè’e o añondrio.
Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
14 Izaho ro mpiarake soa, fantako o ahikoo vaho apota’ o ahikoo iraho,
Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15 hambañe ami’ty faharofoanan-dRaeko ahy naho ty fahafohinako an-dRae, vaho amoeako aiñe o añondrikoo.
niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16 Mbe aman’ añondry ila’e tsy mpiami’ ty zoloke toy iraho; tsi-mete tsy hendeseko mb’etoa iereo, ie hitsanoñe ty feoko vaho ho lia-raike reketse Mpiarake raike.
Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17 Zao ty ikokoan-dRaeko ahy, te amoeako ty fiaiko handrambesako aze indraike.
Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18 Tsy t’ie haloli’ ondaty amako, fa lahako ty hamoe aze. Amako ty lily hamoeako aze, naho amako ty lily handrambesako aze indraike. Rinambeko aman-dRaeko i lily zay.
Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
19 Aa le nifanìmpa-kevetse indraike o Tehodao ty amy tsara zay.
Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.
20 Maro am’ iereo nanao ty hoe: Aman’ anga-draty re naho minèñe, ino ty ijanjiña’ areo aze?
Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?"
21 Hoe ka ty ila’e: Tsy fisaontsi’ ty aman-kokolampa i tsara rezay. Mahabarababeake ty goa hao o kokolampao?’
Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?"
22 Tsatoke asotry e Ierosaleme ao i sabadida-pañorizañey,
Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.
23 le nidraidraitse añ’anjomban’ Añahare an-kiririsa’ i Solomona ao t’Iesoà
Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.
24 vaho nihimpok’ ama’e o Tehodao nanao ty hoe: Pak’ ombia irehe te mbe hampitarik’ aiñe anay? Naho ihe i Norizañey, adodeo.
Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."
25 Tinoi’ Iesoà ty hoe: Fa nitaroñako, fe tsy iantofa’areo; mitalily ahy o raha tsitantane anoeko amy tahinan-dRaekoio.
Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.
26 Fe tsy iantofa’ areo amy t ‘ie tsy mpiamo añondrikoo.
Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.
27 Mitsanoñe ty feoko o añondrikoo naho fantako iereo naho orihe’ iereo,
Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
29 Toe natolon-dRaeko amako, ie ty bey te amy ze he’e; vaho leo raike tsy hahatavañe iareo am-pitàn-dRae.
Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
30 Raike iraho naho i Raeko.
Minä ja Isä olemme yhtä."
31 Nandrambe vato indraike o Tehodao, hafetsak’ ama’e.
Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.
32 Hoe ty natoi’ Iesoà: Maro ty sata-soa nitoroako boak’ aman-dRaeko, aia amy rezay ty handretsaha’ areo vato?
Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"
33 Natoi’ o Tehodao ty hoe: Tsy t’ie sata soa ty ametsaha’ay vato, fa i terateray, naho amy te Ihe, ondaty, manao ho Andrianañahare.
Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi".
34 Natoi’ Iesoà ty hoe: Tsy pinatetse amy Hà’areoy hao ty hoe: Vinolako te ndrañahare nahareo?
Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?
35 Aa naho natao’e ndrañahare o nivotraha’ i tsaran’ Añahareio—toe tsy mete lilareñe i Sokitse Masiñey—
Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli-ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin-
36 le akore te atao’ areo mpiteratera i nimasiñen-dRae naho nañitrike aze mb’ami’ty voatse toiy, amy nataoko te Anan’ Añahare Raho?
niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?
37 Ko miantok’ ahy naho tsy anoeko o fitoloñan-dRaekoo.
Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
38 F’ie anoeko, ndra te tsy haoñe’ areo, iantofo o tolon-drahao, hahafohiñe naho haharendreke te amako t’i Rae, vaho ama’e iraho.
Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä."
39 Aa le nipay hitsepak’ aze indraike iereo f’ie nibolititse am-pità’ iareo.
Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä.
40 Nibalike mb’ an-dafe’ Iordaney añe re amy nampilipora’ i Jaona valoha’ey vaho nañialo eo.
Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä.
41 Maro ty nimb’ ama’e, nanao ty hoe: Tsy nanao raha tsitantane t’i Jaona, fe hene to i nisaontsie’e indaty tìañe.
Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta".
42 Maro am’iereo ty niantok’ aze.
Ja monet siellä uskoivat häneen.
