Joba 9
1 Aa hoe ty natoi’ Iobe:
Job vastasi ja sanoi:
2 Toe apotako ty hatò izay: fe aia te ho to añatrefan’ Añahare ondatio?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Naho teo ty nipay hifandietse ama’e, tsy ho toiñe’e indraik’ ami’ty arivo.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Mahihitse añ’Arofo, fatratse an-kaozarañe, ia ty nanjehatse ama’e tsy aman-joy?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Aveve’e o vohitseo, tsy apota’ iareo te avali-hoho’e an-kaviñerañe.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Akofikofi’e tsy an-toe’e ty tane toy, le mitroetroe o faha’eo;
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Lilie’e tsy hanjirike i àndroy, agobo’e o vasiañeo;
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Ie avao ty namelatse o likerañeo, naho mandialia o onjan-driakeo;
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Ie ty nañoreñe i Arktorose naho i Telo-milahatsey, i Bode naho i Koto-kede atimoy.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Ie i manao halatsàñe tsy onim-biribiriy, raha tsitantane tsy taka-voliliy.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Ie miary amako, tsy ho treako: Naho ihelaña’e tsy ho rendreko.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Ie mandrirotse, ia ty hisebañe. Hanoa’ ia ty hoe, Ino o anoe’oo?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Tsy hampolin’ Añahare ty haviñera’e; mitsolofìñe ama’e ka o mpañimba’ i Rahabeo.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Akore arè ty hahatoiñako aze, ty hijoboñe o volañe hitaroñakoo;
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Ndra te to i ahikoy, tsy ho nahatoiñe; ho nihalalieko tretre i Mpizakakoy.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Naho nikanjy iraho vaho nanoiñe ahiko re, tsy ho niantofako te nihaoñe’e ty feoko.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 Vinonotrobo’e an-tio-bey iraho, indrae’e tsy amam-poto’e o ferekoo.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Tsy hapo’e hikofòke iraho, te mone atsafe’e afero;
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Ty amo haozarañeo, Inao! Ie ty Maozatse! Le ty hatò: Ia ty hifamotoañe ama’e?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Naho naniom-batan-draho, ho nanisý ahy ty vavako; ndra t’ie tsy an-kila, ho tsarae’e te mengoke.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Malio tahin-draho, tsy haoñe’ ty troko, ho farieko ty fiaiko;
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Toe raike iaby avao: aa hoe iraho: Songa rotsahe’e ty mahity naho ty lo-tsereke.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Naho manjamañe aniany ty angorosy, le kizahe’e ty famoeañ’ay o vañoñeo.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Ie atolots’an-taña’ o lo-tserekeo ty tane, le takone’e ty lahara’ o mpizakao; aa naho tsy ie, le ia ka?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Masìka te amo mpanao tsikiaviavio o androkoo, mihelañe tsy ahaisahan-kasoa.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Mitsiritsioke hoe lakam-bezo, hoe tsimalaho mañao-tsindroke.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Aa naho nanao ty hoe iraho, handikofako i halalikoy, hapoko ty tareheko lonjetse toy, vaho hisomilake;
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 Ihembañako o fanaintaiñakoo, apotako t’ie tsy ho haha’o;
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Aa kanao atao lo-tsereke iraho; ino ty ifanehafako tsy vente’e?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Naho miandro an-dranom-panala, naho kotriñeko an-tsokay o tañakoo;
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Mbe hagodo’o an-davak’ ao, vaho halaim-bintañe ahy o sikikoo.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Toe tsy ondaty manahak’ ahy re hahatoiñako, t’ie hifañatrek’ an-jaka.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Tsy amam-pañalañalañe ty añivo’ay ao, ze mete ho nanazok’ anay roroe.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Ehe te hasita’e amako i kobai’ey, vaho tsy hampangebahebak’ ahy i fañeveñañe ama’ey;
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Le ho nivolan-draho, vaho tsy ho nianifañe ama’e; fa toe tsy Izay ty an-troko ao.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
