Joba 41

1 Mahatarike i Leviatàne am-bintañe v-iheo? hatindri’o ambane an-tàly hao i lela’ey?

Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

2 Lefe’o hao ty mampikiviro i oro’ey, ndra ty hangirike i soma’ey am-pengoke?

Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

3 Hanao lako halaly ama’o hao re? Ke hivolañe mora ama’o?

Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

4 Hifañina ama’o hao, handrambesa’o aze ho fetrek’oro’o kitro katroke?

Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

5 Ho hisà’o hao hoe voroñe? ke ho tantalie’o ho amo anak’ ampela’oo.

Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

6 Hifampihehetse ama’e hao o mpanao balikeo? Ho zarae’ iareo am’ o mpanao takinakeo hao re?

Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?

7 Ho tsitsihem-pirango hao i holi’ey? Ndra i loha’ey an-defom-piañe?

Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?

8 Apaoho ama’e ty fità’o vaho tiahio i ho ali’oy te tsy hindroe’o.

Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

9 Hete! Toe tsy vente’e t’ie salalaeñe, tsy ho tafahohoke hao te isahañe?

Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."

10 I Tsy eo ty lahitsi’ay mahavany hitsobore aze; ia arè ty mahafiatreatre amako?

"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

11 Ia ty nanolotse ahy, te havahako? ahiko ze hene ambanen-dikerañe ao.

Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

12 Tsy hitsiñeko o kitso’eo, ty haozara’e ra’elahiy, vaho i sandri’e tsaratseakey,

En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

13 Ia ty hañolitse o sisin-koli’eo? Ia ty hahafizilik’ añivom-balañorà’e roe ao?

Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

14 Ia ty mahafisokake o lalam-bein-tarehe’eo? mampangetraketrake ty fañarikatoha’ o nife’eo.

Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

15 Fisengea’e o sisì’e fatratseo, ie mikititse hoe linite;

Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

16 Akore ty fifampikiteha’e kanao tsy mahafitsifitse ao ty tioke.

Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

17 Nifampireketeñe iereo, mifampipiteke, tsy lefe akatrake.

Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

18 Mitsopela-kazavàñe o fihatsìhe’eo, manahake ty holi-maso’ i maraindraiñey o maso’eo.

Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

19 Failo milebaleba ty miakatse am-bava’e, afo mipelatse ty mipitsike mb’eo.

Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

20 Mañatoeñe o loa-koro’eo, hoe valàñe mamorotse ambone vinda mirehetse.

Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

21 Mamiañe foroha ty kofò’e, afo misodotse ty miboak’ am-bava’e ao.

Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

22 Mimoneñe an-kàto’e ty haozarañe, vaho mitsinjak’ aolo’e eo ty miroreke.

Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

23 Mifampirekets’ ama’e i holi’e mifanosokeo, gañe ama’e Izay tsy mete asitse.

Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

24 Gañe hoe vato ty fo’e; manahake ty hamafem-bato-lisañe ambane.

Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

25 Ie mivoalatse, miholi-tsandry o fanalolahio; ie vereñe mamoe’ay.

Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

26 Tsy lefe t’ie liherem-pibara, ndra lefoñe, ndra ana-defo, ndra baramino masioñe.

Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

27 Atao’e ho boka maike ty viñe, naho hatae voroke ty torisìke.

Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

28 Tsy mahafandrifitse aze o ana-paleo; atao’e forompotse o vato-piletseo.

Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

29 Tonton-drongoñe ama’e o kobaiñeo, tohafa’e o lefoñe mikaratsakaratsakeo.

Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

30 Silam-balañe-tane masioñe ty ambane’e, hoe mamofopofoke ampemba t’ie miranga fotake.

Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

31 Ampitroatroahe’e hoe valàñe i lalekey; ampanahafe’e ami’ty fampitranahañe rano mañitse i riakey.

Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

32 Anoe’e lala-miloeloe ty am-boho’e ao anoe’e hoe a maròy foty i lalekey.

Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

33 Tsy ambone-tane atoy ty mañirinkiriñe aze, ie nitsenèñe tsy ho aman-tahotse.

Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

34 Jilojilove’e iaby ze atao abo; ie ty lohà’ ze hene anam-pirengevohañe.

Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."