Joba 23

1 Hoe ty natoi’ Iobe:

Job vastasi ja sanoi:

2 Mafaitse ty toreoko henaneo, taña-miletraletra ty amy hatreontreoko.

"Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

3 Ehe te napotako ty hahatreavako Aze, hiheovako mb’am-piambesa’e mb’eo.

Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

4 Halahako aolo’e eo ty amako, vaho hatsafeko veroke ty vavako.

Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

5 Ho azoko ty entañe havale’e ahy, vaho ho rendreko ty hitsara’e.

Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

6 Hatreatré’e ami’ty hara’elahin-kaozara’e hao? Aiy, f’ie ho haoñe’e.

Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

7 Mete hilahatse ama’e ty vañoñe, hamotsorañe ahy nainai’e amy Mpizakakoy.

Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

8 Hehe te mionjon-draho, f’ie tsy eo, midisa-voly, fa tsy isako,

Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

9 ie mitoloñ’an-kavia, tsy treako, ie mitolike mb’àn-kavana, tsy rendreko.

jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

10 Fe arofoana’e ty lala fombàko, ie fa nitsoeha’e le hiboake hoe volamena.

Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

11 Nahafitinoñe i lia’ey ty tomboko, nifaharako i lala’ey vaho tsy nitsile.

Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

12 Tsy nisitahako o nafèm-pivimbi’eo; nahajako o tsaram-palie’eo mandikoatse ty anjara rimako.

Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

13 F’ie tsy roe tsy telo, ia ty hampitolik’ aze? anoe’e iaby ze satrin’arofo’e.

Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14 Ie ro mañeneke o atolots’ ahikoo: maro ty fanoe’e hoe Izay.

Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

15 Aa le hirevendreven-draho añ’atrefa’e eo; izaho mitsakore, le añeveñako.

Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

16 Ampianifan’ Añahare ty troko, ampangebahebae’ i El-Sadai,

Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

17 Toe tsy naitoañ’ añatrefa’ i ieñey iraho, naho nisaroña’e an-tareheko i fimoromoroñañey.

Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."