Joba 23

1 Hoe ty natoi’ Iobe:

Job vastasi ja sanoi:

2 Mafaitse ty toreoko henaneo, taña-miletraletra ty amy hatreontreoko.

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

3 Ehe te napotako ty hahatreavako Aze, hiheovako mb’am-piambesa’e mb’eo.

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

4 Halahako aolo’e eo ty amako, vaho hatsafeko veroke ty vavako.

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

5 Ho azoko ty entañe havale’e ahy, vaho ho rendreko ty hitsara’e.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

6 Hatreatré’e ami’ty hara’elahin-kaozara’e hao? Aiy, f’ie ho haoñe’e.

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

7 Mete hilahatse ama’e ty vañoñe, hamotsorañe ahy nainai’e amy Mpizakakoy.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

8 Hehe te mionjon-draho, f’ie tsy eo, midisa-voly, fa tsy isako,

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

9 ie mitoloñ’an-kavia, tsy treako, ie mitolike mb’àn-kavana, tsy rendreko.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

10 Fe arofoana’e ty lala fombàko, ie fa nitsoeha’e le hiboake hoe volamena.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

11 Nahafitinoñe i lia’ey ty tomboko, nifaharako i lala’ey vaho tsy nitsile.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

12 Tsy nisitahako o nafèm-pivimbi’eo; nahajako o tsaram-palie’eo mandikoatse ty anjara rimako.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

13 F’ie tsy roe tsy telo, ia ty hampitolik’ aze? anoe’e iaby ze satrin’arofo’e.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

14 Ie ro mañeneke o atolots’ ahikoo: maro ty fanoe’e hoe Izay.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

15 Aa le hirevendreven-draho añ’atrefa’e eo; izaho mitsakore, le añeveñako.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

16 Ampianifan’ Añahare ty troko, ampangebahebae’ i El-Sadai,

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

17 Toe tsy naitoañ’ añatrefa’ i ieñey iraho, naho nisaroña’e an-tareheko i fimoromoroñañey.

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.