Isaia 61
1 Amako t’i Arofo’ i Talè, Iehovà; ie noriza’ Iehovà hinday talily soa amo mpirèkeo; nirahe’e hamolonkoñe ty jagobo, hitaroñe fidadàñe amo am-balabeio, naho fañahañe amo mirohio;
Herran, Herran henki on minun päälläni, sentähden on Herra minua voidellut, saarnaamaan köyhille hyvää sanomaa; hän on minun lähettänyt parantamaan särjettyjä sydämiä: saarnaamaan vangeille lunastusta ja sidotuille pääsemistä;
2 hitsey ty taom-pañisoha’ Iehovà naho ty androm-pañondrohan’Añahare, hañohòa’e o mihontokeo,
Saarnaamaan Herran otollista vuotta, ja meidän Jumalamme kostopäivää; lohduttamaan kaikkia murheellisia;
3 hamahana’e ze mirovetse e Tsione ao, hampisabakae’e voñe halimbe ty lavenoke, tavon-kaehake hasolo ty fandalàñe, saravim-bolonahetse halimbe ty hamonjèrañe. Hatao kilen-kavañonañe, ty fambolèa’ Iehovà hisengea’iareo ty volonahe’e.
Että minä saattaisin murheellisille Zionissa kaunistuksen tuhan edestä, ja iloöljyn murheen edestä, ja kauniit vaatteet murheellisen hengen edestä; että he vanhurskauden puuksi kutsuttaisiin, Herran istuttamisen ylistykseksi.
4 Le hamboare’ iareo o tanàn-taoloo, hatroa’ iareo o nangoakoake haehaeo, vaho ho vaoe’ iareo o rova niantoeñeo, o nibangý fa tariratse maro izay.
Ja heidän pitää vanhat autiot paikat rakentaman, ja parantaman mitä muinen on hävitetty; heidän pitää autiot kaupungit uudistaman, jotka suvusta sukuun hävitettynä olivat.
5 Hiavotse hamahañe o lia-rai’oo o ambahinio, le ho mpiava’o naho mpañeteke o vahe’oo ty renetane.
Muukalaiset pitää seisoman ja teidän laumanne kaitseman; ja vierasten lapset pitää teidän peltomiehenne ja viinamäkenne miehet oleman.
6 Fe hatao mpisoro’ Iehovà nahareo, hatao ondatio ty hoe: Mpiatrak’ an’Andrianañahare’ay; ho kamae’ areo ty vara’ o fifeheañeo, vaho ho sengè’ areo ty volonahe’ iareo.
Mutta teitä pitää Herran papiksi kutsuttaman, ja sanottaman: te olette meidän Jumalamme palveliat, ja teidän pitää pakanain hyvyyden syömän, ja heidän kunniastansa pitää teidän kerskaaman.
7 Kanao ni-roe ty hasalara’ areo, naho nirebeha’ iareo ty hoe: Anjara’ iareo ty fivoteboteñañe, le hanañe roe an-tane’ iareo ao, vaho ho nainai’e am’ iareo ao ty hafaleañe.
Teidän häpiänne edestä pitää teidän kaksinkertaisesti saaman, ja häväistyksen edestä pitää heidän riemuitseman osassansa: sentähden pitää heidän kaksinkertaisesti maansa omistaman: heillä pitää ijankaikkinen riemu oleman.
8 Fa mpitea ty hatò izaho Iehovà; hejeko ty kametse naho ty lilatse; hondrohako ami’ty hahiti’e iereo, naho hanoako fañina tsy modo.
Sillä minä olen Herra, joka oikeutta rakastan, ja vihaan ryövättyä polttouhria: ja tahdon saattaa, ettei heidän työnsä pidä turha oleman, ja teen ijankaikkisen liiton heidän kanssansa.
9 Ho fohiñe amo kilakila ondatio o tarira’ iareoo, naho am’ondatio o taminga’ iareoo; hapota’ ze mahaoniñe t’ie ty tiry nitahie’ Iehovà.
Ja heidän siemenensä pitää pakanain seassa tunnettaman, ja heidän jälkeentulevaisensa kansain seassa; että jokainen, joka heidät näkee, pitää heidät tunteman, että he ovat siunattu siemen Herralta.
10 Handia taroba am’ Iehovà iraho, hirebek’ aman’ Añahareko ty troko; amy te siniki’e sikim-pandrombahañe, Nasaro’e sarimbom-pandrebahañe, le sinabaka’e hoe fañombeam-pañenga i sabaka’ey, vaho nihaminañe hoe enga-vao amo bange’eo.
Minä iloitsen suuresti Herrassa, ja minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani; sillä hän puetti minun autuuden vaatteilla, ja verhoitti minun vanhurskauden hameella: niinkuin ylkä kaunistettu papillisella kaunistuksella, ja niinkuin morsian kaunistettu kaunistuksessansa.
11 Toe hambañe ami’ty fampitiria’ i taney o hatae’eo naho ty fampiporotsaha’ ty goloboñe o nitongiseñe ama’eo; ty hampipitsiha’ i Talè, Iehovà fandrebahañe naho engeñe añatrefa’ ze kilakila’ondaty.
Sillä niinkuin hedelmä kasvaa maasta, ja siemen yrttitarhassa putkahtaa, niin antaa Herra, Herra vanhurskauden ja kiitoksen käydä ylös kaikkein pakanain edessä.
