Ezekiela 2
1 nanao amako ty hoe, O ana’ ondatio, miongaha am-pandia, le hivolañako.
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, seiso jaloillas, niin minä tahdon puhua sinun kanssas.
2 Aa ie nisaontsia’e le nimoak’ amako ty Tioke nampitroatse ahy an-tomboke naho tsinanoko i nitsara amakoy.
Ja kuin hän puhui minun kanssani, niin minä vahvistuin hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni; ja minä kuulteli häntä, joka puhui minun kanssani.
3 Le hoe re tamako, O ana’ondatio, hiraheko mb’ amo ana’ Israeleo irehe, mb’amo fifokoa mpiola niola amakoo; songa niola amako iereo naho o roae’eo, pake henanekeo.
Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, minä lähetän sinun Israelin lasten tykö, jotka minusta luopuneet ovat, jotka isäinsä kanssa hamaan tähän päivään asti ovat minua vastaan rikkoneet.
4 Aa le hiraheko irehe mb’amo ana-dahy gan-tarehe naho fatra-poo, le hoe ty ho asa’o ama’e, Hoe ty nafe’ Iehovà Talè;
Mutta ne lapset, joiden tykö minä sinun lähetän, ovat niskurit ja paatuneet sydämestä; niille pitää sinun sanoman; näin sanoo Herra, Herra:
5 aa ke hijanjiñe iereo, he tsy hañaoñe, amy t’ie anjomba mpiola; fe ho oni’iareo te tañivo’iareo ao ty mpitoky.
Jos he sen kuulevat, taikka katsovat ylön, sillä se on tottelematoin huone, niin pitää heidän kuitenkin tietämän, että propheta heidän seassansa on.
6 Aa ihe ana’ ondatio, ko ihembaña’o, ko irevendreveña’o o saontsi’eo fa mpiola iereo, aa ndra te mpiama’o ty fatike naho hisatse, naho kalengo ty imoneña’o, ko hembaña’o o saontsi’eo, vaho ko miriatsandry aolo’e eo, fa akiba miola iereo.
Ja sinä ihmisen lapsi, ei sinun pidä pelkäämän heitä, ei myös heidän sanojansa pelkäämän, he ovat tosin vastahakoiset ja terävät orjantappurat sinua vastaan, ja sinä asut skorpionein seassa; mutta ei sinun pidä pelkäämän heidän sanojansa, eikä hämmästymän heidän kasvojansa, vaikka he ovat tottelematoin huone.
7 Le ho taroñe’o am’ iereo o volakoo, ke hijanjiñe he tsy hañaoñe, amy t’ie mpiola.
Mutta sinun pitää sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat taikka katsovat ylön; sillä he ovat vastahakoiset.
8 Aa ihe ka, ana’ ondatio, tsendreño ty ho volañeko; ko miola irehe manahake ty fiolà’ i anjomba mpiolay; sokafo ty falie’o, vaho kamao o azotsokoo.
Mutta sinä ihmisen lapsi, kuules, mitä minä sinulle sanon, ja älä ole tottelematoin huone. Avaa suus ja syö, mitä minä sinulle annan.
9 Aa le nenteako te ingo ty fitañe nahitrik’ amako, naho tama’e ao ty boke peleke;
Ja minä näin, ja katso, käsi oli ojennettu minun puoleeni, ja katso, siinä oli kääritty kirja,
10 navela’e amako, ie sinokitse añ’ate’e naho alafe’e, naho nisokireñ’ ama’e ao ty fandalañe naho ty fihontohañe, vaho ty hankàñe.
Jonka hän avasi minun eteeni, ja se oli kirjoitettu ulkoa ja sisältä; ja siinä olivat kirjoitetut valitukset, ja huokaukset, ja voi!
