Eksodosy 19
1 Amy volam-paha-telo niengà’ o ana’ Israeleo an-tane Mitsraimey, le tsatok’ amy àndro zay t’ie nivotrake am-patrambei’ i Sinay eo.
Kolmantena kuukautena Israelin lasten lähtemisestä Egyptin maalta, tulivat he sinä päivänä Sinain korpeen.
2 Fa niakara’ iareo ty Refidime le nipok’ am-patrambei’ i Sinay vaho nitobe an-dratraratra ey. Aa le nañialo aolo’ i vohitsey t’Israele.
Sillä he olivat lähteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsensä korpeen: ja Israel sioitti itsensä siihen, vuoren kohdalle.
3 Niañambone mb’ aman’ Añahare mb’eo amy zao t’i Mosè, le nikanjy aze boak’ am-bohitsey t’Iehovà ami’ty hoe, Ty hoe ty ho saontsie’o amy hasavereña’ Iakòbey vaho ty hatao’o amo ana’ Israeleo:
Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja Herra huusi häntä vuorelta, ja sanoi: näin sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman.
4 Fa niisa’ areo ty nanoeko amy Mitsraime naho nibabeako añ’elam-bantio ninday anahareo mb’amako mb’atoy.
Te olette nähneet, mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen: ja kuinka minä olen teitä kantanut kotkan siivillä, ja olen saattanut teidät minun tyköni.
5 Ie amy zao naho toe janjiñe’ areo ty feoko naho mañambeñe i fañinakoy, le ho vàrako miambake te amy ze hene ondaty. Fonga ahiko ty tane toy.
Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun.
6 Le ho fifeheam-pisoroñe amako naho fifelehañe miavake nahareo. Izay ty entañe ho saontsie’o amo ana’ Israeleo.
Ja teidän pitää oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa. Nämä ovat ne sanat, jotka sinun pitää Israelin lapsille, sanoman.
7 Aa le nimb’eo t’i Mosè nikoike o androanavi’ ondatio vaho natrefe’e am’ iereo i nampitsara’ Iehovà azey.
Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka Herra hänen käskenyt oli.
8 Le fonga nanoiñe an-kapindre ondatio, ty hoe, Ho henefa’ay ze tsinara’ Iehovà. Aa le nabali’ i Mosè am’ Iehovà i saontsi’ ondatioy.
Ja kaikki kansa vastasi yhtä haavaa, ja sanoi: kaikki mitä Herra puhunut on, me tahdomme tehdä. Ja Moses sanoi jällensä kansan sanat Herralle.
9 Le hoe t’Iehovà amy Mosè, Hehe, te miheo mb’ama’o an-drahoñe milodolodo ao iraho, soa t’ie mivolañe, le ho janjiñe’ ondatio irehe vaho hatokisa’ iareo nainai’e. Ie tinaro’ i Mosè am’ Iehovà i saontsi’ ondatioy,
Niin Herra sanoi Mosekselle: katso, minä tulen sinun tykös paksussa pilvessä, että kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti Herralle kansan puheen.
10 le hoe t’Iehovà amy Mosè, Akia mb’ am’ ondatio mb’eo naho ampiavaho te anito naho hamaray vaho ampanasao iareo o lamba’eo.
Ja Herra sanoi Mosekselle: mene kansan tykö, ja pyhitä heitä tänäpänä ja huomenna: että he vaatteensa pesisivät.
11 Le ampihentseño ho ami’ty andro faha-telo fa herone ty hizotsoa’ Iehovà am-Bohi-Sinay am-pahaisaha’ ze hene ondaty.
Ja olisivat kolmantena päivänä valmiit; sillä kolmantena päivänä Herra on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.
12 Ampiarikoboño efetsefetse ty am’ondatio ty vohitse toy vaho ano ty hoe, Mitaoa tsy hiañambone mb’ambohitsey le ko tsapaeñe ty indra’e, fa havetrake ze mitsapa o vohitseo.
Ja sinun pitää paneman rajan kansan ympärille, sanoen: karttakaat teitänne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pitää totisesti kuoleman.
13 Tsy ho tsapaem-pitàñe, fa ho fetsaham-bato ndra tomboheñe ndra t’ie ondaty ndra biby, fa tsy ho veloñe. Naho mivolañe i antsivay le hitotoke amy vohitsey iereo.
Ei yksikään käsi pidä häneen rupeeman, vaan hän pitää täydellisesti kivitettämän, eli kohdastansa ammuttaman lävitse, joko se eläin taikka ihminen olis, ei pidä sen elämän. Koska ääni rupee pitkään kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.
14 Aa le nizotso i vohitsey mb’ am’ ondatio t’i Mosè naho nampiavahe’e ondatio vaho nanasa lamba iereo.
Moses astui vuorelta kansan tykö, ja pyhitti heitä: ja he pesivät vaatteensa.
15 Le hoe re am’ ondatio, Mihentseña ho ami’ ty herone, le ko mitotoke ami’ty valy.
Ja hän sanoi heille: olkaat kolmanteen päivään valmiit, ja älkäät lähestykö vaimoja.
16 Ie maraindrai’ i andro fahateloy, le niparapapiake ty àmpiñe miharo helatse vaho ty rahoñe jabajaba amy vohitsey, le akore ty fipoñafa’ i antsivay kanao hene nihondrahondra ondaty an-tobeo.
Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat.
17 Nendese’ i Mosè niakatse i tobey ondatio hifañaoñ’ aman’ Añahare le nijohañe ambane’ i vohitsey.
Ja Moses johdatti kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.
18 Kinolopon-katoeñe amy zao i vohitsey amy te nizotso ama’e ami’ty afo t’Iehovà; le nifororoake nañambone manahake ty hatoe’ o votrim-birìke sodorañeo ty hatoeñe vaho niozoñozoñe mafe i vohitsey.
Mutta koko Sinain vuori suitsi, siitä että Herra astui alas sen päälle tulessa, ja sen savu kävi ylös niinkuin pätsin savu, niin että koko vuori sangen kovaan vapisi.
19 Ie nitolom-pipopo ty feo i antsivay, nihamatsiañe, le nisaontsy t’i Mosè vaho nanoiñe an-kotroke t’i Andrianañahare.
Ja sen basunan helinä enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi häntä kuultavasti.
20 Ie nizotso mb’amy Vohi-Sinaiy mb’eo t’Iehovà, ambone’ i vohitsey eo, le kinanji’ Iehovà t’i Mosè hiañambone’ i vohitsey vaho niañambone mb’eo t’i Mosè.
Kuin nyt Herra oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin Herra kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne ylös.
21 Le hoe t’Iehovà amy Mosè, Mizotsoa mb’eo le hatahatao ondatio tsy mone hisosoke mb’eo hisamba Iehovà; vaho hifitafita eo ty maro.
Niin sanoi Herra hänelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kävisi rajan ylitse Herran tykö, häntä näkemään, ja monta heistä lankeaisi.
22 Le tsi-mete tsy mañefe-batañe hey o mpisoroñeo te hañarine Iehovà hera hiboroboñak’ ama’e t’Iehovà.
Niin myös papit, jotka Herraa lähestyvät, pitää heitänsä pyhittämän, ettei Herra heitä hukuttaisi.
23 Hoe t’i Mosè amy Iehovà, Tsy mete ondatio ty homb’ am-Bohi-Sinay mb’ atoy; amy te Ihe ro nañatahata anay ami’ty hoe, Ampijadoño efetse hañarikatoke i vohitsey vaho ampiambaho.
Ja Moses sanoi Herralle: eipä kansa saa astua ylös Sinain vuorelle; sillä sinä olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ympärille, ja pyhitä se.
24 Hoe t’Iehovà ama’e, Akia, mizotsoa, le mañambonea mb’ etoy, ihe mindre amy Aharone; le ko ado’o hiboroboñake hiañambone mb’am’ Iehovà o mpiaoloo ndra ondatio; tsy mone hitorotosira’e.
Ja Herra sanoi hänelle: mene ja astu alas, ja astu ylös (jällensä) sinä ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa älkään lähestykö astumaan ylös Herran tykö, ettei hän heitä hukuttaisi.
25 Aa le nizotso mb’am’ ondatio mb’eo t’i Mosè ninday i tsaray.
Ja Moses astui alas kansan tykö ja sanoi nämät heille.
