2 Korintiana 5
1 Fohin-tikañe te, ie arotsake ty kijà imoneñan-tikañ’ an-tane atoy, le manañe ty nitsenen’ Añahare, anjomba tsy nanoem-pitàñe, ie tsy ho modo nainai’e andindìñe ao. (aiōnios g166)
Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. (aiōnios g166)
2 Toe mampitoreotoreo antika ty atoy: ie misalala hisaroñe i kibohon-tika boak’ andindìñe añey,
Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 ie iombean-tika, le tsy ho zoeñe mihalo.
sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4 Eka miselekaiñe tika ami’ty kijà toy, miatra-draha tsy te hihalo, fa te hisaroñe, soa te hagedran-kaveloñe i fa hihomakey.
Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5 I Andrianañahare ty nañòke antika ho amo raha zao, ie nañomey antika i Arofo Masiñey ho tsòake.
Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6 Aa le nainai’e maharototse tika, fohiñe t’ie mimoneñe ami’ty sandriñe toy ro mboe tsy amy Talè ao.
Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 Toe mañavelo am-patokisañe tika fa tsy t’ie mahaisake.
sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8 Toe matoky tika, t’ie veka’e hisitake amy sandriñey himoneñe amy Talè ao.
Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
9 Aa ke mimoneñe he añe, ilozohan-tika ty hahasitrak’ aze.
Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.
10 F’ie tsy mahay tsy hiheo añatrefa’ i fiambesam-pizakà’ i Norizañey, songa handrambe ty valem-pitoloña’e an-tsandri’e, ty amo nanoe’eo, ke te nisoa he niraty.
Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
11 Aa kanao fohiñe ty fañeveñañe amy Talè, le osihe’ay ondatio; toe midodea aman’ Añahare zahay vaho misalala t’ie halange am-pitsakorea’ areo ka.
Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.
12 Tsy t’ie hirenge indraike, fe hirengea’ areo, soa te hahavale o misenge an-tarehe fa tsy an-trokeo nahareo.
Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on.
13 Aa naho mivali-jere zahay, le aman’ Añahare; ie miaren-jahay, le inahareo.
Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.
14 Toe azì’ ty fikokoa’ i Norizañey zahay; aa kanao zao, ie nivilasy ho a i màroy i Raikey, le fonga nihomake.
Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
15 Kila nivetraha’e, soa te tsy ho veloñe am-bata’e ka o veloñeo, fa ho amy nivilasy vaho nivañombelo ho a’ iareoy.
ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
16 Aa ie henane zao, tsy mahaoniñe ndra iaia amy haondati’ey tika, eka, toe nionin-tika amy haondati’ey i Norizañey, fe tsy zay ty hahafohinañ’ aze henaneo.
Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
17 Ie amy zao, ndra iaia ro amy Norizañey ao, ro voatse vao, fa nihelañe añe o hambo’eo, heheke, kila nivaoeñe,
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18 toe hene raha ro boak’ aman’ Añahare nifampilongo aman-tika añamy Norizañey, vaho natolo’e antika ty fitoroñañe i fijebañañey;
Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 le zao nifampilongo ami’ty voatse toy t’i Andrianañahare añamy Norizañey, naho tsy vinolili’e am’iereo o hakeo’ iereoo, vaho nafanto’e ama’ay i tsaram-pifampilongoañey.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Toe sorotà’ i Norizañey zahay, le hoe te zahay ro fikanjian’ Añahare. Aa le ihalalia’ay ty amy Norizañey: Mifampilongoa aman’ Añahare.
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Fa nanoen’ Añahare soron-tahiñe ho an-tika i tsy nanan-kakeoy, soa te ho an-kavantañan’ Añahare tika ama’e ao.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
