Salamo 122

1 Fihirana fiakarana. Nataon’ i Davida.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 Ny tongotray efa mijoro Eo anatin’ ny vavahadinao, ry Jerosalema ô,

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Dia ianao ry Jerosalema, izay efa vita Tahaka ny tanàna efa voalamina tsara;

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 Any no iakaran’ ny firenena, Dia ireo firenen’ i Jehovah (Lalàna amin’ ny Isiraely izany). Mba hisaotra ny anaran’ i Jehovah.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Fa any no misy seza fitsarana mipetraka, Dia ny seza fiandrianan’ ny mpianakavin’ i Davida.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Mangataha fiadanana ho an’ i Jerosalema; Hambinina anie izay tia anao;

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Fiadanana anie ho ao anatin’ ny mandanao; Fanambinana anie ho ao an-dapanao

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Noho ny rahalahiko sy ny namako No hanaovako hoe Fiadanana anie ho ao anatinao.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 Noho ny tranon’ i Jehovah Andriamanitsika Dia hitady izay hahatsara anao aho.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.