Salamo 120

1 Fihirana fiakarana.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2 Jehovah ô, vonjeo ny fanahiko amin’ ny molotra mandainga, Eny, amin’ ny lela mamitaka

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3 Inona no homeny anao, ary inona koa no hataony aminao, Ry lela mamitaka?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4 Zana-tsipìkan’ ny mahery sady voaranitra, Mbamin’ ny vain’ afon’ anjavidy.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5 Lozako, fa mivahiny eto amin’ ny Maseka aho Ary mitoetra ato an-dain’ ny Kedarita!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6 Ela loatra izay no nitoeran’ ny fanahiko teo amin’ Izay tsy tia fihavanana.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7 Raha izaho, dia fihavanana; Kanjo nony miteny aho, dia mila ady kosa ireny.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.