< Ohabolana 12 >

1 Izay tia fananarana no tia fahalalana; Fa izay mandà anatra dia biby.
Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
2 Ny tsara fanahy mahazo sitraka amin’ i Jehovah; Fa ny mamoron-tsain-dratsy hohelohiny.
Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
3 Tsy maha-tafatoetra ny olona ny haratsiana; Fa ny fakan’ ny marina tsy mba hihetsika.
Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
4 Ny vehivavy tsara dia satro-boninahitry ny lahy; Fa ny vehivavy manao izay mahamenatra kosa dia tahaka ny lò ao anatin’ ny taolana.
Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
5 Rariny ny hevitry ny marina; Fa fitaka ny fisainan’ ny ratsy fanahy.
Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
6 Ny tenin’ ny ratsy fanahy dia otrika ho enti-mandatsa-drà; Fa ny vavan’ ny marina hamonjy azy.
Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
7 Haringana ny ratsy fanahy ka tsy ho ao intsony; Fa ny mpianakavin’ ny marina haharitra.
Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Araka ny fahendren’ ny olona no hiderana azy; Fa izay meloka am-po dia hatao tsinontsinona.
Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
9 Aleo ambany toetra, nefa manana mpanompo iray, Toy izay mihambo ho be voninahitra, nefa tsy manan-kohanina akory.
Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
10 Ny marina mitsimbina ny ain’ ny bibiny; Fa fahasiahana kosa no famindram-pon’ ny ratsy fanahy;
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
11 Izay miasa ny taniny dia ho voky hanina; Fa izay manaraka ny olom-poana dia tsy ampy saina.
Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
12 Ny mpanota maniry ny hazan’ ny ratsy fanahy; Fa ny fakan’ ny marina mitrebona.
Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
13 Amin’ ny fahotan’ ny molotra dia misy fandrika ahitan-doza; Fa ny marina ho afaka amin’ ny fahoriana.
Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
14 Ny vokatry ny vavan’ ny olona no mahavoky soa azy, Ary ny asan’ ny tànany hitsingerina aminy.
Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
15 Ny lalan’ ny adala dia mahitsy eo imasony; Fa izay mino anatra no hendry.
Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
16 Ny fahasosoran’ ny adala dia fantatra miaraka amin’ izay; Fa izay mahatsindry fo amin’ ny fanalam-baraka no hendry.
Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
17 Izay olona mahatoky dia manambara ny rariny; Fa ny vavolombelona mandainga kosa miteny fitaka.
Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
18 Misy mandefalefa teny tsy tsaroana ka tonga toy ny fanindron’ ny sabatra; Fa ny lelan’ ny marina dia fanasitranana kosa.
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
19 Ny molotra marina ampitoerina ho mandrakizay; Fa ny lela mandainga dia indray mipi-maso monja.
Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
20 Fitaka no ao am-pon’ izay mamoron-tsain-dratsy; Fa hafaliana no amin’ izay misaina fiadanana.
Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
21 Tsy misy ratsy manjo ny marina; Fa heni-doza ny ratsy fanahy.
Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
22 Fahavetavetana eo imason’ i Jehovah ny molotra mandainga; Fa izay olona mahatoky no ankasitrahany.
Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
23 Ny olon-kendry tsy mba mampideradera fahalalana foana; Fa ny fon’ ny adala mamoaka fahadalana.
Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
24 Ny tanan’ ny mazoto no hanapaka; Fa izay miraviravy tanana dia hampanompoina.
Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
25 Ny alahelo ao am-pon’ ny olona dia mampitanondrika azy; Fa ny teny soa no mahafaly azy.
Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
26 Ny marina dia mitari-dalana ny namany; Fa ny alehan’ ny ratsy fanahy kosa no mampivily azy.
Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
27 Ny kamo tsy mety mihaza; Fa fananana soa ho an’ ny olona ny zoto.
Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
28 Amin’ ny lalan’ ny fahamarinana no misy fiainana, Ary ny tsi-fahafatesana no lalan-kalehany.
Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.

< Ohabolana 12 >