Zabbuli 2

1 Lwaki amawanga geegugunga n’abantu ne bateganira obwereere okusala enkwe?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 Bakabaka ab’ensi bakuŋŋaanye, n’abafuzi ne bateeseza wamu ku Mukama ne ku Kristo we, nga bagamba nti,

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 “Ka tukutule enjegere zaabwe, era tweyambulemu ekikoligo kyabwe.”

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 Naye Katonda oyo atuula mu ggulu, abasekerera busekerezi, n’enkwe zaabwe ezitaliimu zimusesa.

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 N’alyoka abanenya ng’ajjudde obusungu, n’abatiisa nnyo ng’aswakidde.

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 N’abagamba nti, “Ddala ddala nateekawo kabaka owange ku lusozi lwange Sayuuni olutukuvu.”

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 Nzija kulangirira ekiragiro kya Mukama: kubanga yaŋŋamba nti, “Ggwe oli Mwana wange, olwa leero nfuuse kitaawo.

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 Nsaba, nange ndikuwa amawanga gonna okuba obusika bwo, era n’ensi yonna gy’ekoma okuba amatwale go.

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 Olibafugisa omuggo ogw’ekyuma, era olibabetenta ng’entamu y’omubumbi.”

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 Kale nno mubeere n’amagezi mmwe bakabaka; muyige okulabulwa mmwe abafuzi b’ensi.

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 Muweereze Mukama nga mumutya, era musanyuke n’okukankana.

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 Mwanirize Omwana, mumusembeze Mukama aleme okubasunguwalira n’okubazikiriza nga muli mu kkubo lyammwe; kubanga obusungu bwe bubuubuuka mangu. Kyokka bonna abaddukira gy’ali balina omukisa.

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.