< Zabbuli 122 >
1 Oluyimba nga balinnya amadaala. Lwa Dawudi. Nasanyuka bwe baŋŋamba nti, “Tugende mu nnyumba ya Mukama!”
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,
2 Ebigere byaffe biyimiridde mu miryango gyo, Ayi Yerusaalemi.
Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.
3 Yerusaalemi yazimbibwa okuba ekibuga ekinywevu ekiyimiridde awamu.
Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,
4 Eyo ebika byonna gye biraga, ebika bya Mukama, okutendereza erinnya lya Mukama ng’ebiragiro ebyaweebwa Isirayiri bwe biri.
Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.
5 Eyo entebe ez’okusalirako emisango gye zaateekebwa; z’entebe ez’obwakabaka ez’ennyumba ya Dawudi.
Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.
6 Musabirenga Yerusaalemi emirembe: “Abo abakwagala bafune ebirungi.
Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!
7 Emirembe gibeerenga munda w’ebisenge byo; n’amayumba go amanene gabeerenga n’omukisa era nga manywevu.”
Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!
8 Olwa baganda bange ne mikwano gyange nnaayogeranga nti, “Emirembe gibeerenga mu ggwe.”
Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!
9 Olw’obulungi bw’ennyumba ya Mukama Katonda waffe, nnaanoonyanga okukulaakulana kwa Yerusaalemi.
Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.