< Zabbuli 115 >
1 Si ffe, Ayi Mukama, si ffe. Wabula erinnya lyo lye ligwana okuweebwanga ekitiibwa, olw’okwagala kwo n’olw’obwesigwa bwo.
Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.
2 Lwaki amawanga gabuuza nti, “Katonda waabwe ali ludda wa?”
Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?
3 Katonda waffe ali mu ggulu; akola buli ky’ayagala.
Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Bakatonda baabwe bakole mu ffeeza ne zaabu, ebikolebwa n’emikono gy’abantu.
Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
5 Birina emimwa, naye tebyogera; birina amaaso, naye tebiraba.
Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.
6 Birina amatu, naye tebiwulira; birina ennyindo, naye tebiwunyiriza.
Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.
7 Birina engalo, naye tebikwata; birina ebigere, naye tebitambula; ne mu bulago bwabyo temuvaamu ddoboozi n’akamu,
Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.
8 abakozi ababikola, n’abo bonna ababyesiga balibifaanana.
Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.
9 Mmwe ennyumba ya Isirayiri mwesigenga Mukama, ye mubeezi wammwe era ye ngabo yammwe.
Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
10 Mmwe ennyumba ya Alooni mwesigenga Mukama, ye mubeezi wammwe era ye ngabo yammwe.
Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
11 Mmwe abamutya, mwesigenga Mukama, ye mubeezi wammwe, era ye ngabo yammwe.
Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
12 Mukama anaatujjukiranga, era anaatuwanga omukisa. Ab’ennyumba ya Isirayiri anaabawanga omukisa; ab’omu nnyumba ya Alooni anaabawanga omukisa;
Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.
13 n’abo abamutya, ab’ekitiibwa n’abatali ba kitiibwa, Mukama anaabawanga omukisa.
Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.
14 Mukama abaaze mweyongere nnyo obungi, mmwe n’abaana bammwe.
Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.
15 Mukama, eyakola eggulu n’ensi, abawe omukisa.
Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.
16 Eggulu ery’oku ntikko lya Mukama, naye ensi yagiwa abantu bonna.
Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.
17 Abafu tebatendereza Mukama, wadde abo abaserengeta emagombe.
Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.
18 Naye ffe tunaatenderezanga Mukama, okuva leero n’okutuusa emirembe gyonna. Mutendereze Mukama!
Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!