Yobu 14

1 “Omuntu azaalibwa omukazi, abeera ku nsi akaseera katono era abeera mu kutegana.

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 Amulisa ng’ekimuli n’awotoka; abulawo mangu ng’ekisiikirize, tabeerera.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 Otunuulira omuntu afaanana bw’atyo? Olimuleeta gy’oli asalirwe omusango?

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Ani ayinza okuggya ekirongoofu mu kitali kirongoofu? Tewali n’omu!

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Ennaku z’omuntu zaagererwa, wagera obungi bw’emyezi gye era n’oteekawo ekkomo ly’atasobola kusukka.

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Kale tomufaako muleke yekka, okutuusa lw’alimala okutuukiriza emirimu gye ng’omupakasi.

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 “Wakiri waliwo essuubi ng’omuti guloka: Bwe gutemebwa, guloka nate, era ekikolo kyagwo ekiggya tekifa.

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Emirandira gyagwo gyandikaddiyidde mu ttaka era n’ekikonge ne kifiira mu ttaka,

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 naye olw’emirandira okutambula ne ginoonya amazzi kimulisa ne kireeta amatabi ng’ekisimbe.

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 Naye omuntu afa era n’agalamizibwa, assa ogw’enkomerero n’akoma.

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 Ng’amazzi bwe gaggwa mu nnyanja oba omugga bwe gukalira ne guggwaawo,

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 bw’atyo omuntu bw’agalamira, era n’atasituka okutuusa eggulu bwe linaggwaawo, abantu tebajja kuzuukuka oba kuggyibwa mu tulo twabwe.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 “Singa kale onkweka emagombe era n’onziika okutuusa obusungu bwo lwe buliggwaawo! Singa ongerera ekiseera n’onzijukira! (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 Omuntu bw’afa, addamu n’abeera omulamu? Ennaku zange zonna ez’okuweereza nnaalindanga okuwona kwange kujje.

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Olimpita nange ndikuyitaba; olyegomba ekitonde emikono gyo kye gyatonda.

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Ddala ku olwo bw’olibala ebigere byange, naye tolyekaliriza bibi byange.

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Ebisobyo byange biriba bisibiddwa mu kisawo; olibikka ku kibi kyange.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 “Naye ng’olusozi bwe luseebengerera ne luggwaawo, era ng’ejjinja bwe liva mu kifo kyalyo,

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 ng’amazzi bwe gaggwereeza amayinja era ng’okwanjaala kwago bwe kutwala ettaka ly’oku nsi; bw’atyo bw’azikiriza essuubi ly’omuntu.

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Omumalamu amaanyi omuwangula lumu n’aggweerawo ddala; okyusa enfaanana ye n’omugoba.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Abaana be bwe bafuna ekitiibwa, takimanya, bwe bagwa, takiraba.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 Obulamu bw’omubiri gwe bwokka bw’awulira ne yeekungubagira yekka.”

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."