< Augstā Dziesma 1 >

1 Salamana augstā dziesma.
Salomon korkea veisu.
2 Lai viņš mani skūpsta ar savas mutes skūpstīšanu; jo tava mīlestība ir jo mīlīgāka nekā vīns.
Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini.
3 Tavai eļļai ir salda smarža; tavs vārds ir izlieta eļļa, tāpēc jaunavas tevi mīl.
Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi; sentähden sinua nuoret naiset rakastavat.
4 Velc mani, tad mēs tev tecēsim pakaļ; ķēniņš mani ved savos kambaros; mēs līksmosimies un priecāsimies par tevi; mēs pieminēsim tavu mīlestību vairāk nekā vīnu; patiesīgi tevi mīl.
Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat.
5 Es esmu melna, bet mīlīga, jūs Jeruzālemes meitas, tā kā Ķedara teltis, kā Salamana gardīnes(aizkari).
"Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.
6 Neuzlūkojiet mani, ka esmu pamelna, jo saulē esmu nodegusi; manas mātes bērni pret mani apskaitušies, tie mani likuši par vīna dārzu sargātāju; savu pašu vīna dārzu neesmu apsargājusi.
Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat minut viinitarhain vartijaksi-omaa viinitarhaani en vartioinut."
7 Saki man, tu, ko mana dvēsele mīl, kur tu gani, kur tu gulies pusdienā? Jo kāpēc man būs aloties pie tavu biedru ganāmiem pulkiem?
"Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!"
8 Ja tu to nezini, tu visu skaistākā starp sievām, tad ej jel pa avju pēdām un gani savus kazlēnus pie ganu teltīm.
"Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein, käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla."
9 Es tevi līdzināju, mana draudzene, ar tiem zirgiem pie Faraona ratiem.
"Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan.
10 Tavi vaigi ir mīlīgi sprādzēs, tavs kakls pērļu rotā.
Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa.
11 Mēs tev taisīsim zelta sprādzes ar sudraba podziņām.
Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat."
12 Kamēr ķēniņš pie galda, mana nardes puķīte dod savu smaržu.
"Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
13 Mans draugs man ir mirru pušķis, pie manām krūtīm piesprausts.
Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää.
14 Mans draugs man ir vīna ķekars Enģedi vīna dārzos.
Rakkaani on kooferkukka-terttu Een-Gedin viinitarhoista."
15 Redzi, tu esi skaista, mana draudzene, redzi, tu esi skaista, tavas acis ir kā baložu acis.
"Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset."
16 Redzi, tu esi skaists, mans draugs, un mīlīgs, un mūsu dusas vieta zaļo.
"Katso, kaunis sinä olet, rakkaani; kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
17 Mūsu namu baļķi ir ciedri, mūsu sijas ir cipreses.
Huoneittemme seininä ovat setripuut, kattonamme kypressit."

< Augstā Dziesma 1 >