Psalmi 64

1 Dāvida dziesma. Dziedātāju vadonim. Klausi, ak Dievs, manu balsi, kad es žēlojos; pasargi manu dzīvību no ienaidnieku briesmām.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

2 Apslēp mani no ļaunu ļaužu padomiem, no ļaundarītāju trakošanas.

Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

3 Tie savas mēles trin kā zobenu, un uzvelk savas bultas, savus rūgtos vārdus,

jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

4 Šaut slepeni nenoziedzīgam; tie šauj viņam piepeši un nebīstas.

salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

5 Tie iedrošinājās paši ļaunā padomā, tie runā, slepeni likt valgus, un saka: kas to redzēs?

He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

6 Tie domā uz visādu blēdību, tiem gatavs ir viņu gudrais padoms, prātu un sirdi nevienam nevar izdibināt.

He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

7 Bet Dievs ar bultu tos šaus piepeši, ka tiem gan sāpēs.

Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

8 Caur savu pašu mēli tie taps apgāzti; ikkurš, kas uz tiem skatās, bēgs.

He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

9 Un visi cilvēki bīsies un sacīs: to Dievs ir darījis, un sapratīs, ka tas ir Viņa darbs.

Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

10 Tas taisnais priecāsies iekš Tā Kunga, un paļausies uz Viņu, un visi sirdsskaidrie teiktin teiksies.

Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.