Psalmi 63
1 Dāvida dziesma, kad viņš bija Jūda tuksnesī. Ak Dievs! Tu esi mans stiprais Dievs, Tevi es meklēju pašā rītā, pēc Tevis slāpst manai dvēselei, pēc Tevis ilgojās mana miesa sausā un izkaltušā zemē, kur ūdens nav.
Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
2 Tā es svētā vietā pēc Tevis esmu skatījies, redzēt Tavu spēku un Tavu godību.
Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
3 Jo Tava žēlastība ir labāka nekā dzīvība; manas lūpas Tevi slavē.
Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
4 Tā es Tevi gribētu teikt mūžam, un pacelt savas rokas Tavā Vārdā.
Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
5 Tad mana dvēsele taptu paēdināta kā ar taukumiem un gardumiem, un mana mute Tevi slavētu ar priecīgām lūpām.
Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
6 Es Tevi pieminu apguldamies, un uzmozdamies es domāju uz Tevi.
kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
7 Jo Tu esi mans palīgs, un Tavu spārnu pavēnī es dziedāšu priecīgi.
Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
8 Mana dvēsele Tev pieķeras, Tava labā roka mani tura.
Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
9 Bet tie, kas manu dvēseli meklē izpostīt, nogrims pašos zemes dziļumos.
Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
10 Tos nodos zobena asmenim un tie būs lapsām par barību.
Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.
11 Bet ķēniņš priecāsies iekš Dieva; kas pie tā zvēr, tas lielīsies; jo melkuļu mute taps aizbāzta.
Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.
