Psalmi 50
1 Asafa dziesma. Tas stiprais Dievs, Dievs Tas Kungs, runā, un sauc zemi no rītiem līdz vakariem.
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 No Ciānas, kur tas pilnīgais skaistums, Dievs parādās ar spožumu.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 Mūsu Dievs nāk un necieš klusu; rijoša uguns iet Viņa priekšā, un Viņam apkārt liela vētra.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 Viņš sauc debesīm augšā, un zemei, tiesāt Savus ļaudis.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 Sapulcinājiet Man Manus svētos, kas Manu derību derējuši ar upuriem.
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 Un debesis stāsta Viņa taisnību, jo Dievs pats ir soģis. (Sela)
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 Klausiet, Mani ļaudis, Es runāšu; Israēl, Es došu liecību pret tevi: Es, Dievs, esmu tavs Dievs.
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 Tavu upuru pēc Es tevi nepārmācu, nedz tavu dedzināmo upuru pēc, kas vienmēr Manā priekšā.
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 No tava nama Es vēršus neņemšu, nedz āžus no taviem laidariem.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 Jo visi meža zvēri Man pieder, tie lopi uz kalniem pa tūkstošiem.
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 Es zinu visus putnus uz kalniem, un tie zvēri laukā ir manā priekšā.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 Ja Man gribētos ēst, tad Es tev to nesacītu, jo Man pieder pasaule un viņas pilnums.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 Vai Man ēst vērša gaļu un dzert āžu asinis?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 Upurē Dievam pateicību un maksā tam Visuaugstam savus solījumus.
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 Un piesauc Mani bēdu laikā, tad Es tevi gribu izraut, un tev būs Mani godāt.
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 Bet uz bezdievīgo Dievs saka: kā tu drīksti daudzināt Manus likumus un Manu derību ņemt savā mutē.
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 Kad tu tomēr ienīsti pārmācību, un laidi pār galvu Manus vārdus?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 Kad tu zagli redzi, tad tu viņam skrej līdz, un tev ir dalība ar laulības pārkāpējiem.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 Ar savu muti tu dodies uz ļaunu, un tava mēle dzen viltību.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 Tu sēdi runādams pret savu brāli, tavas mātes dēlu tu apmelo.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 To tu dari, un kad Es ciešu klusu, tad tu domā, ka Es tāds pat esmu kā tu; bet Es tevi pārmācīšu un tev to turēšu priekš acīm.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 Saprotiet jel to, jūs, kas Dievu aizmirstat, lai Es nesaplosu, un izglābēja nav.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 Kas pateicību upurē, tas Mani tur godā; un tas ir tas ceļš, kā Es tam rādīšu Dieva pestīšanu.
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
