Psalmi 38
1 Dāvida dziesma, par piemiņu. Kungs, nesodi mani Savā dusmībā, un nepārmāci mani Savā bardzībā.
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 Jo Tavas bultas man ir iespiedušās, un Tava roka pār mani nolaidusies.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 Nekādas veselības nav pie manas miesas caur Tavu dusmību, nekāda miera nav manos kaulos caur maniem grēkiem.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 Jo mani noziegumi iet pāri pār manu galvu, kā grūta nasta tie man palikuši par daudz grūti.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 Manas vātis smird un tek manas ģeķības dēļ.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 Es eju salīcis un ļoti nospiests, cauru dienu es eju noskumis.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 Jo manas iekšas ir moku pilnas, nekādas veselības nav pie manas miesas.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 Es esmu pavisam sastindzis un sasists, es kaucu savas sirds vaimanās.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 Kungs, Tavā priekšā ir visa mana kārošana, un mana nopūšanās Tev nav apslēpta.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 Mana sirds trīc, mans spēks mani atstājis, arī pat manu acu gaismiņas man vairs nav.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 Mani mīļie un mani draugi stāv tālu nost no manas mocības, un mani tuvākie stāv no tālienes.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Un kas manu dvēseli meklē, liek man valgus, un kas manu nelaimi meklē, runā postu un izdomā viltību cauru dienu.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 Bet es esmu kā kurls, kas nedzird, un kā mēms, kas neatver savu muti.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 Un es esmu kā vīrs, kas nedzird, un kam mutē vārdu pretim nav.
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 Jo es gaidu, Kungs, uz Tevi, Tu paklausīsi, Kungs, mans Dievs.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 Jo es sacīju: lai tie par mani nepriecājās; kad mana kāja šaubās, tad tie lai nelielās pret mani.
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 Jo es esmu pie pašas krišanas un manas sāpes ir vienmēr manā priekšā.
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 Jo savu noziegumu es izsūdzu, un man ir bail manu grēku dēļ.
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 Bet mani ienaidnieki dzīvo un ir vareni, un kas mani par nepatiesu ienīst, tie vairojās.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 Un kas ļaunu par labu maksā, tie stāv man pretim, tāpēc ka es uz labu dzenos.
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 Neatstājies no manis, Kungs, mans Dievs! neesi tālu no manis nost,
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Steidzies man palīgā, Kungs, mana pestīšana!
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
