Psalmi 34
1 Dāvida dziesma, kad viņš izlikās negudrs Abimeleka priekšā, kas viņu aizdzina, un viņš aizgāja. Es teikšu To Kungu allažiņ, Viņa teikšana būs manā mutē vienmēr.
Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
2 Mana dvēsele lielīsies ar To Kungu; pazemīgie to dzirdēs un priecāsies.
Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
3 Teiciet augsti To Kungu līdz ar mani; mēs kopā augsti slavēsim Viņa vārdu.
Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
4 Es meklēju To Kungu, un Viņš man atbildēja, un izglāba mani no visām manām izbailēm.
Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
5 Kas Viņu uzlūko un Viņam pieskrien(tuvojās priecīgi), to vaigs netaps kaunā.
Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
6 Kad šis bēdīgais sauca, tad Tas Kungs klausīja un to izpestīja no visām viņa bēdām.
Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
7 Tā Kunga eņģelis apmetās ap tiem, kas Viņu bīstas, un tos izglābj.
Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
8 Baudāt un redzat, ka Tas Kungs ir labs; svētīgs tas vīrs, kas uz Viņu paļaujas.
Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
9 Bīstaties To Kungu, jūs Viņa svētie, jo kas Viņu bīstas, tiem netrūkst nenieka.
Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
10 Jaunie lauvas cieš trūkumu un badu, bet kas To Kungu meklē, tiem netrūkst nekāda labuma.
Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
11 Nāciet šurp, bērni, klausiet mani, es jums mācīšu Tā Kunga bijāšanu.
Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
12 Kas tas vīrs, kam gribās dzīvot? Kam tīk redzēt labas dienas?
Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
13 Pasargi savu mēli no ļauna un savas lūpas no viltīgas valodas;
Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
14 Atkāpies no ļauna un dari labu, meklē mieru un dzenies tam pakaļ.
Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
15 Tā Kunga acis lūko uz taisniem, un Viņa ausis uz viņu kliegšanu.
Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 Tā Kunga vaigs ir pretī tiem, kas ļaunu dara, ka Tas viņu piemiņu izdeldē no zemes.
Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
17 Kad taisnie sauc, tad Tas Kungs klausa, un tos izglābj no visām viņu bēdām.
Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
18 Tas Kungs ir tuvu tiem, kam satriektas sirdis, un palīdz tiem, kam sagrauzts prāts.
Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
19 Taisnam ir daudz bēdu, bet no visām tām Tas Kungs to izpestī.
Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
20 Viņš pasargā visus viņa kaulus, ka neviens no tiem netiek salauzts.
Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
21 Blēdība nokaus bezdievīgo, un kas taisno ienīst, tie būs noziedzīgi.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
22 Tas Kungs izpestī Savu kalpu dvēseli, un visi, kas tic uz Viņu, nebūs noziedzīgi.
Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
