Psalmi 2

1 Kāpēc pagāni trako, un ļaudis domā uz nelietību?

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Ķēniņi virs zemes saceļas un valdnieki sadomājās kopā pret To Kungu un pret Viņa svaidīto.

Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 Sarausim viņu saites un atmetīsim viņu virves!

"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 Bet kas debesīs valda, smejas, un Tas Kungs tos tur par nieku.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 Tad Viņš runās uz tiem Savās dusmās, un ar Savu bardzību Viņš tos iztrūcinās.

Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 Bet Es Savu ķēniņu esmu svaidījis pār Ciānu, Savu svēto kalnu.

"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 Es sludināšu likumu: Tas Kungs uz mani sacījis: tu esi Mans Dēls, šodien Es tevi esmu dzemdinājis.

Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Prasi Man, tad Es tev došu tautas par mantību, un pasaules galus par īpašumu.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 Tu tos satrieksi ar dzelzs rīksti, kā podnieka trauku tu tos sadauzīsi.

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Nu tad, jūs ķēniņi, paliekat prātīgi, liekaties pamācīties, jūs soģi virs zemes.

Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 Kalpojiet Tam Kungam ar bijāšanu un priecājaties ar drebēšanu.

Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 Skūpstāt To Dēlu, lai Viņš nedusmo un jūs bojā neejat uz ceļa, jo drīz Viņa dusmas iedegsies, bet svētīgi visi, kas pie Viņa tveras.

Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.