Psalmi 2

1 Kāpēc pagāni trako, un ļaudis domā uz nelietību?

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2 Ķēniņi virs zemes saceļas un valdnieki sadomājās kopā pret To Kungu un pret Viņa svaidīto.

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

3 Sarausim viņu saites un atmetīsim viņu virves!

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

4 Bet kas debesīs valda, smejas, un Tas Kungs tos tur par nieku.

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

5 Tad Viņš runās uz tiem Savās dusmās, un ar Savu bardzību Viņš tos iztrūcinās.

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

6 Bet Es Savu ķēniņu esmu svaidījis pār Ciānu, Savu svēto kalnu.

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

7 Es sludināšu likumu: Tas Kungs uz mani sacījis: tu esi Mans Dēls, šodien Es tevi esmu dzemdinājis.

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

8 Prasi Man, tad Es tev došu tautas par mantību, un pasaules galus par īpašumu.

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

9 Tu tos satrieksi ar dzelzs rīksti, kā podnieka trauku tu tos sadauzīsi.

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

10 Nu tad, jūs ķēniņi, paliekat prātīgi, liekaties pamācīties, jūs soģi virs zemes.

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

11 Kalpojiet Tam Kungam ar bijāšanu un priecājaties ar drebēšanu.

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

12 Skūpstāt To Dēlu, lai Viņš nedusmo un jūs bojā neejat uz ceļa, jo drīz Viņa dusmas iedegsies, bet svētīgi visi, kas pie Viņa tveras.

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.