Psalmi 147
1 Teiciet To Kungu, jo ir labi, mūsu Dievu slavēt; šī teikšana ir mīlīga un pieklājās.
Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
2 Tas Kungs uztaisa Jeruzālemi, Viņš sapulcina Israēla ļaudis, kas bija izdzīti.
Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
3 Viņš dziedina tos, kam satriektas sirdis, un remdē viņu sāpes.
Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
4 Viņš skaita zvaigžņu pulku, Viņš sauc tās visas pa vārdam.
Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
5 Mūsu Kungs ir liels un varens spēkā, Viņa gudrība ir neizmērojama.
Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
6 Tas Kungs paceļ bēdīgos un pazemo bezdievīgos līdz zemei.
Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
7 Pateiciet Tam Kungam ar slavas dziesmām, teiciet mūsu Dievu ar koklēm!
Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
8 Viņš debesi apklāj ar mākoņiem, Viņš lietu dod zemei, Viņš liek zālei augt uz kalniem;
Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
9 Viņš lopiem dod barību, jauniem kraukļiem, kad tie sauc.
ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
10 Viņam nav labs prāts pie zirga stipruma, Viņam nepatīk vīra lieli.
Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
11 Tam Kungam patīk tie, kas Viņu bīstas, kas gaida uz Viņa žēlastību.
Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
12 Teici To Kungu, Jeruzāleme, slavē savu Dievu, Ciāna.
Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
13 Jo Viņš stiprina tavu vārtu aizšaujamos, Viņš svētī tavus bērnus tur iekšā.
Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
14 Viņš dod mieru tavām robežām, Viņš tevi paēdina ar briedušiem kviešiem.
Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
15 Viņš sūta Savas apsolīšanas virs zemes, Viņa vārds tek(izplatās) ar steigšanos.
Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
16 Viņš dod sniegu kā vilnu, Viņš kaisa salnu kā pelnus.
Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
17 Viņš met Savu krusu kā kumosus. Kas var pastāvēt priekš Viņa aukstuma?
Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
18 Viņš sūta Savu vārdu, un kūst, Viņš liek savam vējam pūst, tad ūdeņi notek.
Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
19 Viņš Jēkabam dara zināmu Savu vārdu, Israēlim Savus likumus un tiesas,
Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
20 Tā Viņš nedara nevienai citai tautai; Viņa tiesas tās nepazīst. Alleluja!
Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
