Psalmi 147
1 Teiciet To Kungu, jo ir labi, mūsu Dievu slavēt; šī teikšana ir mīlīga un pieklājās.
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Tas Kungs uztaisa Jeruzālemi, Viņš sapulcina Israēla ļaudis, kas bija izdzīti.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Viņš dziedina tos, kam satriektas sirdis, un remdē viņu sāpes.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Viņš skaita zvaigžņu pulku, Viņš sauc tās visas pa vārdam.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Mūsu Kungs ir liels un varens spēkā, Viņa gudrība ir neizmērojama.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Tas Kungs paceļ bēdīgos un pazemo bezdievīgos līdz zemei.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Pateiciet Tam Kungam ar slavas dziesmām, teiciet mūsu Dievu ar koklēm!
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 Viņš debesi apklāj ar mākoņiem, Viņš lietu dod zemei, Viņš liek zālei augt uz kalniem;
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Viņš lopiem dod barību, jauniem kraukļiem, kad tie sauc.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Viņam nav labs prāts pie zirga stipruma, Viņam nepatīk vīra lieli.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Tam Kungam patīk tie, kas Viņu bīstas, kas gaida uz Viņa žēlastību.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Teici To Kungu, Jeruzāleme, slavē savu Dievu, Ciāna.
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Jo Viņš stiprina tavu vārtu aizšaujamos, Viņš svētī tavus bērnus tur iekšā.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Viņš dod mieru tavām robežām, Viņš tevi paēdina ar briedušiem kviešiem.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Viņš sūta Savas apsolīšanas virs zemes, Viņa vārds tek(izplatās) ar steigšanos.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Viņš dod sniegu kā vilnu, Viņš kaisa salnu kā pelnus.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Viņš met Savu krusu kā kumosus. Kas var pastāvēt priekš Viņa aukstuma?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Viņš sūta Savu vārdu, un kūst, Viņš liek savam vējam pūst, tad ūdeņi notek.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Viņš Jēkabam dara zināmu Savu vārdu, Israēlim Savus likumus un tiesas,
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Tā Viņš nedara nevienai citai tautai; Viņa tiesas tās nepazīst. Alleluja!
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
