Psalmi 129

1 Svētku dziesma. Tie mani daudzkārt apbēdinājuši no manas jaunības, tā lai Israēls saka;

Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

2 Tie mani daudzkārt apbēdinājuši no manas jaunības, bet tie mani nav pārvarējuši.

he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

3 Arāji ir aruši uz manas muguras, tie savas vagas garas dzinuši.

Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

4 Tas Kungs ir taisns, Viņš sacirtis bezdievīgo valgus.

Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

5 Lai top kaunā un atpakaļ dzīti visi kas Ciānu ienīst.

Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

6 Lai tie top kā zāle uz jumtiem, kas nokalst, pirms tā top plūkta,

Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

7 Ar ko pļāvējs nepilda savu roku, nedz kopiņu sējējs savu klēpi.

josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

8 Un tie, kas garām iet, lai nesaka: Tā Kunga svētība lai nāk pār jums, mēs jūs svētījam Tā Kunga Vārdā.

Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."