Psalmi 119
1 Svētīgi tie, kas nenoziedzīgi savos ceļos, kas staigā Tā Kunga bauslībā.
Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
2 Svētīgi tie, kas Viņa liecības tur, kas no visas sirds Viņu meklē,
Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
3 Netaisnību nedara, bet staigā pa Viņa ceļiem.
Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
4 Tu esi pavēlējis, Tavus baušļus cieti sargāt.
Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
5 Kaut mani ceļi uz to vien dzītos, Tavus likumus sargāt.
O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
6 Kad es raudzīšos uz visiem Taviem baušļiem, tad netapšu kaunā.
Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
7 Es Tev pateikšos ar skaidru sirdi, kad būšu mācījies Tavas taisnības tiesas.
Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
8 Es turēšu Tavus likumus; neatstāj mani pavisam.
Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
9 Kā jauneklis savu ceļu turēs šķīstu? Kad viņš turas pēc Taviem vārdiem.
Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
10 Es Tevi meklēju no visas sirds; neliec man nomaldīties no Taviem baušļiem.
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
11 Es paturu Tavus vārdus savā sirdī, ka negrēkoju pret Tevi.
Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
12 Slavēts esi Tu, Kungs; māci man Tavus likumus.
Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
13 Ar savām lūpām es izteikšu visas Tavas mutes tiesas.
Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
14 Es priecājos par Tavas liecības ceļu kā vien par kādu mantu.
Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Es pārdomāju Tavas pavēles un ņemu vērā Tavus ceļus.
Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
16 Es priecājos par Taviem likumiem; Tavu vārdu es neaizmirstu.
Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
17 Dari labu Savam kalpam, ka es dzīvoju un pasargu Tavu vārdu.
Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
18 Atdari manas acis, ka es uzlūkoju Tavas bauslības brīnumus.
Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
19 Es esmu svešinieks virs zemes; neapslēp priekš manis Tavus baušļus.
Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
20 Mana dvēsele ir satriekta caur ilgošanos pēc Tavām tiesām vienmēr.
Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
21 Tu rāji pārgalvjus, tos nolādētos, kas no Taviem baušļiem nomaldās.
Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22 Novērs no manis kaunu un negodu, jo es turu Tavas liecības.
Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23 Kaut arī lieli kungi sēž un runā pret mani, bet Tavs kalps apdomā Tavus likumus.
Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24 Tavas liecības ir mans prieks un padoms.
Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Mana dvēsele līp pie pīšļiem; dari man dzīvu pēc Tava Vārda.
Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26 Es izteicu savus ceļus, un Tu mani paklausi; māci man Tavus likumus.
Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27 Liec man saprast Tavu likumu ceļus, ka es varu pārdomāt Tavus brīnumus.
Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28 Mana dvēsele raud noskumusi; stiprini mani ar Tavu Vārdu.
Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
29 Novērs no manis viltības ceļu un dāvini man Tavu bauslību.
Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
30 Patiesības ceļu es esmu izredzējies, Tavas tiesas esmu licis savā priekšā.
Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
31 Es turos pie Tavām liecībām, ak Kungs, nepamet mani kaunā.
Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
32 Kad Tu manu sirdi atvieglini, tad es teku Tavas bauslības ceļu.
Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
33 Māci man, Kungs, Tavu likumu ceļus, ka es tos pasargu līdz galam.
Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
34 Dod man saprašanu, ka es Tavu bauslību sargu un to turu no visas sirds.
Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
35 Vadi mani uz Tavas bauslības ceļu, jo pie tā man ir labs prāts.
Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
36 Loki manu sirdi pie Tavām liecībām, un ne pie mantu kārības.
Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
37 Nogriez manas acis, ka tās neskatās uz nelietību, dari mani dzīvu uz Tava ceļa.
Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
38 Apstiprini Savam kalpam Tavu vārdu, tiem par labu, kas Tevi bīstas.
Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
39 Novērs manu kaunu, par ko es bīstos, jo Tavas tiesas ir labas.
Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
40 Redzi, es mīlu Tavas pavēles; dari mani dzīvu pēc Tavas taisnības.
Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
41 Kungs, lai man nāk Tava žēlastība, Tava pestīšana pēc Tava vārda,
Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
42 Ka varu atbildēt savam mēdītājam, jo es paļaujos uz Tavu vārdu.
Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
43 Un neatrauj pavisam no manas mutes patiesības vārdu, jo es ceru uz Tavām tiesām.
Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
44 Es turēšu Tavu bauslību vienmēr, mūžīgi mūžam.
Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
45 Un es staigāšu bez bēdām, jo es meklēju Tavas pavēles.
Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
46 Par Tavām liecībām es runāšu ķēniņu priekšā un nepalikšu kaunā.
Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
47 Es priecājos par Taviem baušļiem, ko es mīlēju.
Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
48 Un es paceļu savas rokas pie Taviem baušļiem, ko es mīlēju, un pārdomāju Tavus likumus.
Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
49 Piemini Savam kalpam to vārdu, uz ko Tu man lieci cerēt.
Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
50 Šī ir mana iepriecināšana manās bēdās, jo Tava apsolīšana mani dara dzīvu.
Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
51 Pārgalvji mani apsmej pārlieku, bet es neatkāpjos no Tavas bauslības.
Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
52 Kungs, kad es pieminu Tavas tiesas no senlaikiem, tad topu iepriecināts.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
53 Lielas dusmas mani pārņēmušas to bezdievīgo dēļ, kas Tavu bauslību atstāj.
Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
54 Tava bauslība ir mana dziesma manas svešniecības namā.
Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
55 Kungs, naktī es pieminu Tavu vārdu un turu Tavu bausli.
Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
56 Tā ir mana manta, ka es turu Tavas pavēles.
Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
57 Tu, Kungs, esi mana daļa; es esmu solījis, turēt Tavus Vārdus.
Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
58 Es Tevi pielūdzu no visas sirds; esi man žēlīgs pēc Tavas apsolīšanas.
Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
59 Es apdomāju savus ceļus un griežu savas kājas pie Tavām liecībām.
Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
60 Es steidzos un nekavējos, Tavus baušļus turēt.
Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
61 Bezdievīgie man apmetuši valgus, taču es neaizmirstu Tavu bauslību.
Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
62 Nakts vidū es ceļos, Tev pateikties par Tavas taisnības tiesām.
Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
63 Es piebiedrojos visiem, kas Tevi bīstas, un visiem, kas tur Tavas pavēles.
Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
64 Kungs, zeme ir pilna Tavas žēlastības; māci man Tavus likumus.
Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
65 Tu dari labu Savam kalpam, ak Kungs, pēc Sava vārda.
Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
66 Māci man labu saprašanu un atzīšanu, jo es ticu Taviem baušļiem.
Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
67 Pirms tapu pazemots, es alojos; bet nu es turu Tavu Vārdu.
Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
68 Tu esi labs un dari labu, māci man Tavus likumus.
Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
69 Pārgalvji izperē melus pret mani, bet es turu Tavas pavēles no visas sirds.
Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
70 Viņu sirds ir bieza kā tauki, bet es priecājos par Tavu bauslību.
Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
71 Labi man, ka esmu apbēdināts, lai mācos Tavus likumus.
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
72 Tavas mutes bauslība man ir labāka nekā tūkstoši zelta un sudraba.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
73 Tavas rokas mani radījušas un taisījušas; dari mani gudru, ka es mācos Tavus baušļus.
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
74 Kas Tevi bīstas, mani uzlūko un priecājās; jo es gaidu uz Taviem vārdiem.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
75 Es zinu, Kungs, ka Tavas tiesas ir taisnas, un Tu mani esi pazemojis pēc Tavas uzticības.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
76 Lai jel Tava žēlastība man ir par iepriecināšanu, tā kā Tu Savam kalpam esi solījis.
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
77 Lai Tava žēlastība man notiek, ka es dzīvoju, jo Tava bauslība ir mans prieks.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
78 Lai top kaunā pārgalvji, kas mani ar meliem nospieduši; bet es pārdomāju Tavas pavēles.
Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
79 Lai pie manis griežas, kas Tevi bīstas, un kas pazīst Tavas liecības.
Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
80 Lai mana sirds ir skaidra pie Taviem likumiem, ka netopu kaunā.
Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
81 Manai dvēselei slāpst pēc Tavas pestīšanas; es ceru uz Taviem vārdiem.
Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
82 Manas acis ilgojās pēc Tavām apsolīšanām, ka es saku: kad Tu mani iepriecināsi?
Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83 Jo es esmu kā ādas trauks dūmos; taču es neaizmirstu Tavus likumus.
Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84 Cik tad Tavam kalpam dienu? Kad Tu turēsi sodu pār maniem vajātājiem?
Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85 Pārgalvji man rok bedres, tie, kas neturas pēc Tavas bauslības.
Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86 Visi Tavi baušļi ir patiesība; tie mani vajā ar meliem, - palīdzi man!
Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87 Tie mani gandrīz iznīcinājuši virs zemes, bet es neesmu atstājis Tavas pavēles.
He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88 Atspirdzini mani pēc Tavas žēlastības, tad es sargāšu Tavas mutes liecību.
Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89 Kungs, Tavs vārds pastāv mūžīgi debesīs.
Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90 Tava patiesība stāv līdz radu radiem. Tu zemi esi stiprinājis, ka tā stāv.
Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Pēc Taviem likumiem tie vēl šodien stāv, jo viss Tev kalpo.
Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92 Ja Tava bauslība nebūtu bijusi mans prieks, tad es jau sen būtu bojā gājis savās bēdās.
Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93 Tavas pavēles es neaizmirsīšu ne mūžam, jo caur tām Tu mani esi atspirdzinājis.
En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
94 Tavs es esmu, atpestī mani; jo es meklēju Tavas pavēles.
Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
95 Bezdievīgie glūn uz mani, mani samaitāt, bet es lieku vērā Tavas liecības.
Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
96 Es esmu redzējis, ka ikvienam stiprumam ir gals, bet Tavs bauslis pastāv bez gala.
Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
97 Cik ļoti es mīlēju Tavu bauslību! To es pārdomāju ikdienas.
Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
98 Ar Saviem baušļiem Tu dari mani gudrāku pār maniem ienaidniekiem, jo tie (baušļi) ir mūžam pie manis.
Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
99 Es esmu vairāk izmācīts nekā visi mani mācītāji, jo es pārdomāju Tavas liecības.
Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
100 Es esmu prātīgāks nekā tie vecie, jo es turu Tavas pavēles.
Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
101 Es atrauju savu kāju no visiem blēžu ceļiem, ka es sargāju Tavu vārdu.
Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
102 Es neatkāpjos no Tavām tiesām, jo Tu mani māci.
En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
103 Cik saldi ir Tavi vārdi manai mutei, saldāki par medu manām lūpām!
Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
104 Caur Tavām pavēlēm es topu prātīgs, tādēļ es ienīstu visus viltus ceļus.
Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
105 Tavs vārds ir manas kājas spīdeklis un gaišums uz maniem ceļiem.
Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
106 Es esmu zvērējis un to turēšu stipri, ka es sargāšu Tavas taisnības tiesas.
Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
107 Es esmu ļoti apbēdināts, Kungs, atspirdzini mani pēc Tava vārda.
Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
108 Ak Kungs, lai Tev jel patīk manas mutes upuri, un māci man Tavas tiesas.
Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
109 Mana dvēsele stāv vienmēr manā rokā, taču es neaizmirstu Tavu bauslību.
Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
110 Bezdievīgie man liek valgus, taču es nealojos no Tavām pavēlēm.
Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
111 Tavas liecības es turu par savu mantu mūžīgi, jo tās ir manas sirds līksmība.
Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Es griežu savu sirdi, darīt Tavus likumus mūžīgi līdz pat galam.
Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
113 Es ienīstu tos divprātīgos un mīlēju Tavu bauslību.
Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
114 Tu esi mans patvērums un manas priekšturamās bruņas; uz Tavu vārdu es gaidu.
Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
115 Atstājaties no manis, jūs ļauna darītāji, ka es varu turēt sava Dieva baušļus.
Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
116 Uzturi mani pēc Tava Vārda, ka es dzīvoju, un lai es kaunā netopu savā cerībā.
Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
117 Stiprini mani, ka topu vesels, tad es skatīšos uz Taviem likumiem vienmēr.
Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
118 Tu atmeti visus, kas no Taviem likumiem nomaldās; jo meli ir viņu viltus būšana.
Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
119 Tu atmeti visus bezdievīgos virs zemes kā sārņus, tādēļ es mīļoju Tavas liecības.
Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
120 Es tā bīstos no Tevis, ka šaušalas pāriet pār manām miesām, un man ir bail no Tavām sodībām.
Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
121 Es daru tiesu un taisnību; nenodod mani maniem varas darītājiem.
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
122 Aizstāvi Tu Savu kalpu uz labu, ka pārgalvji mani nepārvar.
Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
123 Manas acis ilgojās pēc Tavas pestīšanas un pēc Tava taisnā vārda.
Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
124 Dari pēc Savas žēlastības Savam kalpam un māci man Tavus likumus.
Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
125 Es esmu Tavs kalps; dari man gudru, ka es atzīstu Tavas liecības.
Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
126 Laiks ir, ka Tas Kungs Savu darbu dara; tie lauzuši Tavu bauslību.
Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
127 Tādēļ es mīļoju Tavu bauslību vairāk nekā zeltu un šķīstu zeltu.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
128 Tādēļ es turu visas pavēles par it taisnām; ikkatru viltus ceļu es ienīstu.
Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129 Tavas liecības ir brīnišķas, tādēļ mana dvēsele tās tur.
Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
130 Kad Tavi Vārdi atveras, tad tie apgaismo un dara vientiesīgos gudrus.
Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
131 Savu muti es atdaru ilgodamies, jo Tavu baušļu man gribās.
Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
132 Griezies pie manis un esi man žēlīgs, kā Tu mēdzi darīt tiem, kas Tavu vārdu mīl.
Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
133 Stiprini manus soļus iekš Taviem vārdiem, un lai ļaunums nevalda pār mani.
Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
134 Atpestī mani no cilvēku spaidiem, tad es turēšu Tavas pavēles.
Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
135 Apgaismo Savu vaigu pār Savu kalpu un māci man Tavus likumus.
Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
136 Manas acis izraud asaru upes, tāpēc ka netur Tavu bauslību.
Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
137 Kungs, Tu esi taisns un Tavas tiesas ir taisnas.
Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
138 Taisnībā Tu esi piekodinājis un lielā patiesībā Savas liecības.
Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
139 Mans karstums mani gandrīz nomācis, tāpēc ka mani pretinieki aizmirst Tavus vārdus.
Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
140 Tavi Vārdi ir ļoti šķīsti, un Tavs kalps tos mīļo.
Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
141 Es esmu mazs un nievāts, bet Tavas pavēles es neaizmirstu.
Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
142 Tava taisnība ir taisnība mūžīgi, un Tava bauslība ir patiesība.
Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
143 Bēdas un bailes man uzgājušas, bet Tavi baušļi ir mans prieks.
Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
144 Tavu liecību taisnība ir mūžīga; liec man to saprast, tad es dzīvošu.
Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
145 Es saucu no visas sirds, paklausi mani, Kungs, tad es turēšu Tavus likumus.
Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
146 Es Tevi piesaucu, palīdzi man, ka turu Tavas liecības.
Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
147 Es nāku ar mazu gaismiņu un kliedzu; uz Tavu Vārdu es ceru.
Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
148 Agri manas acis mostas, pārdomāt Tavus Vārdus.
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
149 Klausi manu balsi pēc Tavas žēlastības; Kungs, atspirdzini mani pēc Tavām tiesām.
Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
150 Kas dzenās pēc blēdības, tie laužās uz mani, tie atkāpjas tālu no Tavas bauslības.
Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
151 Kungs, Tu esi tuvu, un visi Tavi baušļi ir patiesība.
Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
152 No iesākuma es zinu, ka Tu Savas liecības esi stiprinājis uz mūžību.
Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
153 Uzlūko manās bēdās un izglāb mani, jo Tavu bauslību es neaizmirstu.
Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
154 Iztiesā Tu manu tiesu un atpestī mani, atspirdzini mani pēc Taviem Vārdiem.
Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
155 Pestīšana paliek tālu no bezdievīgiem, jo tie nemeklē Tavus likumus.
Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
156 Kungs, liela ir Tava apžēlošanās; atspirdzini mani pēc Tavām tiesām.
Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
157 Daudz ir manu vajātāju un pretinieku; bet es neatkāpjos no Tavām liecībām.
Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
158 Es redzu pārkāpējus, un man sāp, ka tie netur Tavus Vārdus.
Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
159 Uzlūko, ka es Tavas pavēles mīļoju; ak Kungs, atspirdzini mani pēc Tavas žēlastības.
Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
160 Tavs vārds visnotaļ ir patiesība, un visas Tavas taisnās tiesas paliek mūžīgi.
Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
161 Lieli kungi mani vajā bez vainas, bet mana sirds bīstas no Taviem Vārdiem.
Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
162 Es priecājos par Tavu Vārdu, kā kas dabūjis lielu laupījumu.
Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
163 Es ienīstu melus un turu tos par negantību; Tavu bauslību es mīļoju.
Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
164 Es Tevi teicu septiņkārt dienā par Tavām taisnām tiesām.
Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
165 Kas Tavu bauslību mīļo, tiem ir liels miers un tie nekur nepiedurās.
Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
166 Ak Kungs, es gaidu uz Tavu pestīšanu un daru pēc Taviem baušļiem.
Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
167 Mana dvēsele tur Tavas liecības, un es tās ļoti mīļoju,
Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
168 Es pasargu Tavas pavēles un Tavas liecības, jo visi mani ceļi ir Tavā priekšā.
Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
169 Ak Kungs, lai mana saukšana nāk priekš Tava vaiga! Dari mani gudru pēc Tava Vārda!
Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
170 Lai mana sirds lūgšana nāk priekš Tava vaiga! Izglāb mani pēc Tava Vārda!
Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
171 Manas lūpas teiktin teiks Tavu slavu, kad tu man māci Tavus likumus.
Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
172 Mana mēle dziedās no Taviem vārdiem, jo visi Tavi baušļi ir taisnība.
Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
173 Lai Tava roka man nāk palīgā, jo Tavas pavēles es esmu izredzējies.
Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
174 Kungs, man gribās Tavas pestīšanas, un Tava bauslība ir mans prieks.
Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
175 Lai dzīvo mana dvēsele, ka tā Tevi var teikt, un lai Tavas tiesas man palīdz.
Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
176 Es maldos kā pazudusi avs, - meklē Savu kalpu, jo es neaizmirstu Tavas pavēles.
Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
