Psalmi 106
1 Alleluja! Pateiciet Tam Kungam, jo Viņš ir labs, un Viņa žēlastība paliek mūžīgi.
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Kas var izteikt Tā Kunga varenos darbus un izstāstīt visu Viņa teicamo slavu?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Svētīgi tie, kas tiesu tur un dara taisnību vienmēr.
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Piemini mani, ak Kungs, pēc Sava labā prāta uz Saviem ļaudīm, piemeklē mani ar Savu pestīšanu;
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 Ka redzam labumu pie Taviem izredzētiem un priecājamies par Tavu ļaužu prieku un lielāmies ar Tavu īpašumu.
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Mēs esam grēkojuši līdz ar saviem tēviem, esam noziegušies un bijuši bezdievīgi.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Mūsu tēvi Ēģiptē nelika vērā Tavus brīnumus, tie nepieminēja Tavu lielo žēlastību, bet bija pārgalvīgi jūrmalā pie niedru jūras.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Viņš tiem palīdzēja Sava vārda dēļ, ka tiem parādītu Savu varu.
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 Un Viņš rāja niedru jūru, ka tā sasīka, un Viņš vadīja caur dziļumiem kā pa tuksnesi.
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 Un Viņš tos atpestīja no ienaidnieku rokas un tos atsvabināja no nīdētāju rokas.
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 Ūdeņi apsedza viņu pretiniekus, ka neviens no tiem neatlika.
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Tad tie ticēja Viņa vārdiem, tie dziedāja Viņa slavu.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Bet steigšus tie aizmirsa Viņa darbus, tie nenogaidīja Viņa nodomu;
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 Bet kārot iekārojās tuksnesī un kārdināja Dievu tai posta vietā.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 Tad Viņš tiem deva pēc viņu kārības, bet darīja viņu dvēseles nīkstam.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 Un tie apskauda Mozu lēģerī un Āronu, Tā Kunga svēto.
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Zeme atvērās un aprija Datanu un apklāja Abirama biedrus.
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 Un uguns iedegās viņu pulkā, liesma sadedzināja tos bezdievīgos.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 Tie taisīja teļu Horebā un klanījās tās bildes priekšā,
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 Un pārvērsa savu godu par vērša ģīmi, kas ēd zāli.
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 Viņi aizmirsa Dievu, savu Pestītāju, kas lielas lietas bija darījis Ēģiptes zemē,
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 Brīnumus Hama zemē, briesmīgus darbus pie niedru jūras.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Tā ka Viņš nodomāja tos izdeldēt, ja Mozus, Viņa izredzētais, nebūtu stājies tai plaisumā Viņa priekšā, novērst Viņa bardzību, lai nesamaitātu.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 Tie necienīja to jauko zemi, tie neticēja Viņa Vārdam,
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 Bet kurnēja savās teltīs un nepaklausīja Tā Kunga balsij.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Tāpēc Viņš pacēla pret tiem Savu roku, tos nosist tuksnesī
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 Un nogāzt viņu dzimumu starp pagāniem un tos izkaisīt pa tām zemēm.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 Tie pieķērās arī BaālPeoram un ēda mirušu upurus,
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 Un apkaitināja To Kungu ar saviem darbiem, ka mocība starp viņiem ielauzās.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Tad Pinehas cēlās un sodīja, un tā mocība mitējās.
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 Un tas viņam tapa pielīdzināts par taisnību uz bērnu bērniem mūžīgi.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 Un tie Viņu apkaitināja pie bāršanās ūdens, ka Mozum viņu dēļ ļaunums uzgāja.
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 Jo tie padarīja viņa sirdi rūgtu, ka viņš neapdomīgi runāja ar savām lūpām.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 Tie arī neizdeldēja tās tautas, kā Tas Kungs tiem bija pavēlējis;
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 Bet tie sajaucās ar pagāniem un mācījās viņu darbus;
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 Un kalpoja viņu elkiem, un tie viņiem palika par valgu.
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 Pat savus dēlus un savas meitas tie upurēja nešķīstiem gariem,
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 Un izlēja nenoziedzīgas asinis, savu dēlu un savu meitu asinis, ko tie upurēja Kanaāna elkiem, tā ka zeme tapa apgānīta caur asins vainām.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 Un tie sagānījās ar saviem darbiem un maukoja ar savām darīšanām.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Par to Tas Kungs ļoti iedusmojās pret Saviem ļaudīm un turēja par negantību Savu īpašumu;
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 Un Viņš tos nodeva pagānu rokā, un viņu nīdētāji par tiem valdīja.
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 Un viņu ienaidnieki tos apbēdināja un tos pazemoja apakš savas rokas.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Viņš tos izglāba daudzkārt, taču tie Viņu apkaitināja ar savu padomu un iznīka savu noziegumu dēļ.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Bet Viņš uzlūkoja viņu bēdas un dzirdēja viņu kliegšanu,
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 Un pieminēja viņu labad Savu derību, un Viņam bija žēl pēc Savas lielās žēlastības,
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 Un lika tiem atrast sirds žēlastību pie visiem, kas tos turēja cietumā.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Atpestī mūs, Kungs, mūsu Dievs, un sapulcini mūs no tiem pagāniem, ka mēs pateicamies Tavam svētam vārdam un lielāmies ar Tavu slavu.
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Slavēts lai ir Tas Kungs, Israēla Dievs, mūžīgi mūžam, un visi ļaudis lai saka: Āmen! Alleluja.
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
