Psalmi 103
1 Dāvida dziesma. Teici To Kungu, mana dvēsele, un viss, kas iekš manis, Viņa svēto vārdu.
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Teici To Kungu, mana dvēsele, un neaizmirsti, ko Viņš tev laba darījis.
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 Viņš piedod visus tavus grēkus un dziedina visas tavas vainas.
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 Viņš izglābj tavu dzīvību no samaitāšanas un pušķo tevi ar žēlastību un apžēlošanām.
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 Viņš pieēdina tavu muti ar labumu, ka tu atjaunojies kā ērglis.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Tas Kungs izdod taisnību un tiesu visiem, kas top apbēdināti.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Viņš Mozum darījis zināmus Savus ceļus, Israēla bērniem Savus darbus.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 Žēlīgs un lēnīgs ir Tas Kungs, pacietīgs un no lielas žēlastības.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Viņš ķildu neturēs mūžam un nedusmosies mūžīgi.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Viņš mums nedara pēc mūsu grēkiem un mums nemaksā pēc mūsu noziegumiem.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 Jo cik augstas debesis ir pār zemi, tik spēcīga Viņa žēlastība pār tiem, kas Viņu bīstas.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 Cik tālu rīti no vakariem, tik tālu Viņš liek mūsu pārkāpumus nost no mums.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Tā kā tēvs apžēlojās par bērniem, tā Tas Kungs žēlo tos, kas Viņu bīstas.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 Jo Viņš zin, kāds radījums mēs esam, Viņš piemin, ka mēs esam pīšļi.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Cilvēks savā dzīvībā ir kā zāle, viņš zied kā puķe laukā.
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 Kad vējš pār to pāriet, tad viņas vairs nav, un viņas vietu vairs nepazīst.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 Bet Tā Kunga žēlastība paliek mūžīgi mūžam pār tiem, kas Viņu bīstas, un Viņa taisnība līdz bērnu bērniem
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 Pie tiem, kas Viņa derību tur un Viņa baušļus piemin, ka tie tos dara.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Tas Kungs ir stiprinājis Savu godības krēslu debesīs, un Viņa valstība valda pār visu.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Teiciet To Kungu, Viņa eņģeļi, jūs stiprie karotāji, kas Viņa vārdu izdara, klausīdami Viņa vārda balsi.
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Teiciet To Kungu, visi Viņa spēcīgie pulki, jūs Viņa sulaiņi, kas dara pēc Viņa prāta.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Teiciet To Kungu, visi Viņa darbi visās vietās, kur Viņš valda. Teici To Kungu, mana dvēsele.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
