Salamana Pamācības 8
1 Vai gudrība nesauc, un atzīšana nepaceļ savu balsi?
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 Kalnu virsgalā tā stāv, ceļmalā uz ceļu jūtīm;
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Pie vārtiem pilsētas priekšā, kur pa vārtiem ieiet, viņa skaņi sauc:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 „Uz jums, vīri, es saucu, un mana balss iet pie cilvēku bērniem.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Ņemiet vērā, nejēgas, gudrību, un, ģeķi, paliekat prātīgi!
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Klausāties, jo es runāšu augstas lietas un atdarīšu savu muti ar skaidriem vārdiem.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Jo mana mute runās patiesību, un bezdievība manām lūpām ir negantība.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Visi manas mutes vārdi stāv taisnībā, iekš tiem nav netiklības, nedz viltības.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 Tie ir visnotaļ taisni tam, kas tos saprot un skaidri tiem, kas atzīšanu atraduši.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Pieņemiet manu mācību labāki nekā sudrabu, un atzīšanu vairāk nekā tīru zeltu;
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 Jo gudrība ir labāka pār pērlēm, un viss, ko tu kārotu, tai netiek līdz.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Es, tā gudrība, mītu pie samaņas un atrodu vērtīgu padomu.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Tā Kunga bijāšana ir: ienīdēt ļaunu, lepnību, augstprātību un ļaunu ceļu, un es ienīstu netiklu muti.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Pie manis ir padoms un palīgs; es esmu atzīšana, man ir spēks.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Caur mani valda ķēniņi, un dod taisnus likumus valdītāji;
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Caur mani valda varenie un lielkungi, visi zemes soģi.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Es mīlēju tos, kas mani mīl, un kas mani tikuši(centīgi) meklē, tie mani atrod.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Bagātība un gods ir pie manis, paliekama manta un taisnība.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Mani augļi ir labāki nekā zelts un tīrs zelts, un mans ienākums nekā šķīsts sudrabs.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Es vadu uz taisnības ceļa, taisnas tiesas pēdās,
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 Ka tiem, kas mani mīl, dodu iemantot pilnību un pildu viņu mantu.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Tas Kungs mani nolika par sava ceļa iesākumu, par savu radījumu pirmaju no mūžības.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 No mūžības es esmu iecelta, no iesākuma, no pasaules gala.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Kad dziļumi vēl nebija, tad es piedzimu, kad avoti vēl nebija, no ūdeņiem grūti.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Pirms kalnu pamati tapa nolikti, priekš pakalniem, tad es piedzimu.
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 Viņš vēl nebija radījis zemi nedz klajumus, nedz sācis pasaules pīšļus;
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Kad viņš debesis sataisīja, tad es tur biju; kad viņš izplatīja debess velvi pār dziļumiem,
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 Kad viņš padebešus augšām nostiprināja, kad dziļumu avoti krākdami krāca,
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 Kad viņš jūrai lika robežas, ka ūdeņi neplūstu pār viņas malām, kad viņš nostiprināja zemes pamatus:
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Tad es biju pie viņa tā izdarītāja un biju viņa prieks dienu dienas un līksmojos viņa priekšā vienmēr:
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Es līksmojos viņa pasaules virsū un mans prieks ir pie cilvēku bērniem.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Tad klausiet nu mani, mani bērni; jo svētīgs, kas manus ceļus sargā.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Klausiet pamācīšanai un topiet gudri, un neatmetat viņu.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Svētīgs tas cilvēks, kas mani klausa, kas kavējās pie manām durvīm dienu no dienas, sargāt manu durvju stenderus;
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Jo kas mani atrod, tas atrod dzīvību un dabūs žēlastību no Tā Kunga.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Bet kas pret mani grēko, tas dara varu savai dvēselei; kas mani ienīst, tie visi līdz mīļo nāvi.“
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
