Salamana Pamācības 6
1 Mans bērns, ja tu priekš sava tuvākā galvojis un roku devis priekš cita,
Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
2 Tad tu esi sasaistīts ar savas mutes valodu un savaldzināts ar savas mutes vārdiem.
Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
3 Tad dari jel tā mans bērns, un izglābies, ja tu savam tuvākam rokā esi nācis; ej, meties zemē priekš viņa un spied savu tuvāko;
ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
4 Nedod savām acīm miega, nedod savām acīm dusas;
Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
5 Izglābies kā stirna no viņa rokas un kā putns no mednieka rokas!
Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
6 Ej pie skudras, sliņķi, skaties viņas ceļus un topi gudrs!
Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
7 Lai tai nav valdnieka, ne virsnieka, ne kunga,
Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
8 Tā tomēr savu maizi sagādā vasarā, savu barību sakrāj pļaujamā laikā.
Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
9 Cik ilgi tu gulēsi, sliņķi? Kad tu celsies no sava miega?
Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
10 Guli maķenīt, snaudi maķenīt, saliec maķenīt rokas miegā;
Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
11 Tad tava nabadzība tev pienāks nākdama, un tavs trūkums, kā apbruņots vīrs.
Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
12 Nelieša cilvēks ir tāds negants vīrs, kas staigā ar netiklu muti,
Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
13 Met ar acīm, piegrūž ar kājām, zīmē ar pirkstiem.
Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
14 Netiklība ir viņa sirdī, viņš domā vienmēr uz ļaunu, saceļ ķildas.
Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
15 Tādēļ viņam nelaime nāks piepeši, viņš ātri taps satriekts un dziedināšanas nebūs.
Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
16 Šās sešas lietas Tas Kungs ienīst, un tā septītā viņam ir negantība:
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 Lepnas acis, melu mēle un rokas, kas nenoziedzīgas asinis izlej,
Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 Sirds, kas negantus nodomus perē; kājas, kas mudīgas uz ļaunu skriet;
Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 Viltīgs liecinieks, kas droši melus runā, un kas ķildu ceļ starp brāļiem. -
Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
20 Mans bērns, glabā sava tēva pamācīšanu un nepamet savas mātes mācību.
Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
21 Sasien to allažiņ uz savas sirds un sien to ap savu kaklu.
Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
22 Kad tu staigā, tad tā tevi pavadīs; kad tu apgulies, tad tā tevi apsargās, un kad tu uzmodies, tad tā ar tevi runās;
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
23 Jo pamācīšana ir spīdeklis, un mācība gaišums, un kad pārmāca un rāj, tas ir dzīvības ceļš;
Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
24 Ka tās tev izsargā no negodīgas sievas, no svešas sievietes mīkstās mēles.
Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
25 Nekāro savā sirdī pēc viņas skaistuma, un lai viņa tevi nesagūsta ar savām acīm;
Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
26 Jo caur mauku tiek līdz maizes drupekļiem, un vīra sieva tev notvers pat dārgo dzīvību.
Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
27 Vai arī uguni var klēpī ņemt, un drēbes nesadegtu?
Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
28 Vai uz kvēlošām oglēm var iet un nesadedzinātu kājas?
Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
29 Tāpat, kas ieiet pie otra sievas; nesodīts nepaliks, kas to aizskar.
Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
30 Zaglim nepiedod vis, ka zog izsalcis, vēderu pildīt.
Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
31 Bet pieķerts tas septiņkārt atlīdzinās, visu sava nama padomu tas atdos.
Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
32 Kas ar sievu laulību pārkāpj, tam prāta nav; to tik dara, kas sev dzīvību grib nogalināt.
Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
33 Tam būs kāviens un kauns un negods bez gala;
Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
34 Jo viņas vīra dusmas iekarsušās netaupīs atriebšanas laikā.
Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
35 Tas nebēdās ne par kādu līdzību(izpirkumu), un nebūs miera, cik dāvanu arī nedotu.
Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
