Salamana Pamācības 31
1 Ķēniņa Lemuēļa vārdi, tā mācība, ko viņa māte tam mācīja.
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2 Ak, mans dēls! ak manas miesas dēls! tu manu solījumu dēls.
Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3 Nedod sievām savu spēku, nedz savu ceļu tām, kas ķēniņus samaitā.
Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4 Ķēniņiem nebūs, ak Lemuēl, ķēniņiem nebūs vīna dzert, nedz valdniekiem stipra dzēriena iekārot,
Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5 Ka dzerdami neaizmirst likumus, un nepārgroza tiesu visiem sērdieņiem.
Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6 Dodiet stipru dzērienu tam, kas iet bojā, un vīnu, kam noskumusi sirds:
Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7 Tāds lai dzer, ka aizmirst savu nabadzību, un vairs nepiemin savas bēdas.
Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8 Atdari savu muti par mēmo un par visiem, kas ir atstāti.
Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9 Atdari savu muti, tiesā taisni un nes tiesu nabagam un sērdienim.
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10 Tikušu (tikumīgu) sievu, kas tādu atrod, pāri par pērlēm ir viņas dārgums.
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 Uz viņu uzticas vīra sirds un labuma tam netrūkst nekāda.
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 Tā dara tam labu, ne ļaunu visās sava mūža dienās.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13 Viņa gādā par vilnu un liniem un strādā priecīgām rokām.
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14 Tā ir kā laivinieka laiva, sagādā maizi no tālienes.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15 Jau pašā naktī tā ceļas un dod barību savai saimei un kalponēm iespriesto tiesu.
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16 To zemes stūri, ko cerē, tā dabū, no savu roku augļiem tā dēsta vīna dārzu.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17 Ar spēku tā jož savus gurnus un savas rokas ar stiprumu.
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18 Tā mana, ka viņas pūliņš labi sokas, un gaisma tai neapdziest naktī.
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19 Tā stiepj savu roku pie kodeļa un tver ar pirkstiem ratiņu.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20 Tā sērdieņus mīlīgi apkampj un pasniedz nabagiem roku.
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21 Savam namam tā nebīstas sniega, jo saime divkārtīgi ģērbta.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22 Tā sev taisa apsegus, dārgs audeklis un purpurs tai ir apģērbs.
Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23 Tai vīrs ir pazīstams vārtos, kad tas sēž ar zemes vecajiem.
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24 Viņa auž linu svārkus un pārdod, un izdod pircējiem jostas.
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25 Stiprums un gods tai apģērbs; tā smejas par nākamo laiku.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26 Savu muti tā atdara ar gudrību, un uz viņas mēles ir jauka mācība.
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27 Viņa skatās pēc visām sava nama gaitām un neēd savu maizi ar slinkumu.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28 Viņas bērni pieceļas un teic viņu laimīgu; viņas vīrs, tas to slavē:
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29 Daudz mātes meitām ir goda tikums, bet tu esi pāri par visām!
"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30 Daiļums viļ un skaistums paiet; dievbijīga sieva, tā ir teicama!
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31 Teiciet viņu par viņas roku augļiem, un viņas pašas darbi lai viņu ļaudīs teic!
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
