Salamana Pamācības 31
1 Ķēniņa Lemuēļa vārdi, tā mācība, ko viņa māte tam mācīja.
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 Ak, mans dēls! ak manas miesas dēls! tu manu solījumu dēls.
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Nedod sievām savu spēku, nedz savu ceļu tām, kas ķēniņus samaitā.
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Ķēniņiem nebūs, ak Lemuēl, ķēniņiem nebūs vīna dzert, nedz valdniekiem stipra dzēriena iekārot,
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 Ka dzerdami neaizmirst likumus, un nepārgroza tiesu visiem sērdieņiem.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Dodiet stipru dzērienu tam, kas iet bojā, un vīnu, kam noskumusi sirds:
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 Tāds lai dzer, ka aizmirst savu nabadzību, un vairs nepiemin savas bēdas.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Atdari savu muti par mēmo un par visiem, kas ir atstāti.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Atdari savu muti, tiesā taisni un nes tiesu nabagam un sērdienim.
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Tikušu (tikumīgu) sievu, kas tādu atrod, pāri par pērlēm ir viņas dārgums.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 Uz viņu uzticas vīra sirds un labuma tam netrūkst nekāda.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 Tā dara tam labu, ne ļaunu visās sava mūža dienās.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 Viņa gādā par vilnu un liniem un strādā priecīgām rokām.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 Tā ir kā laivinieka laiva, sagādā maizi no tālienes.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 Jau pašā naktī tā ceļas un dod barību savai saimei un kalponēm iespriesto tiesu.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 To zemes stūri, ko cerē, tā dabū, no savu roku augļiem tā dēsta vīna dārzu.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 Ar spēku tā jož savus gurnus un savas rokas ar stiprumu.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 Tā mana, ka viņas pūliņš labi sokas, un gaisma tai neapdziest naktī.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Tā stiepj savu roku pie kodeļa un tver ar pirkstiem ratiņu.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Tā sērdieņus mīlīgi apkampj un pasniedz nabagiem roku.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 Savam namam tā nebīstas sniega, jo saime divkārtīgi ģērbta.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Tā sev taisa apsegus, dārgs audeklis un purpurs tai ir apģērbs.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Tai vīrs ir pazīstams vārtos, kad tas sēž ar zemes vecajiem.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Viņa auž linu svārkus un pārdod, un izdod pircējiem jostas.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Stiprums un gods tai apģērbs; tā smejas par nākamo laiku.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Savu muti tā atdara ar gudrību, un uz viņas mēles ir jauka mācība.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 Viņa skatās pēc visām sava nama gaitām un neēd savu maizi ar slinkumu.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Viņas bērni pieceļas un teic viņu laimīgu; viņas vīrs, tas to slavē:
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 Daudz mātes meitām ir goda tikums, bet tu esi pāri par visām!
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Daiļums viļ un skaistums paiet; dievbijīga sieva, tā ir teicama!
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Teiciet viņu par viņas roku augļiem, un viņas pašas darbi lai viņu ļaudīs teic!
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
