Salamana Pamācības 30
1 Agura, Jakes dēla, vārdi šā vīra sludināšana un mācība. Es esmu nodarbojies ar Dievu, esmu nodarbojies ar Dievu un noguris.
Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
2 Jo es esmu nejēga pār citiem, un man nav cilvēka saprašanas!
Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
3 Es arī gudrības neesmu mācījies, nedz svētu atzīšanu atzinis.
En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
4 Kas ir uzkāpis debesīs un nācis zemē? Kas sagrābj vēju savās rokas? Kas saista ūdeni drēbē? Kas liek zemei visas robežas? Kāds viņam vārds, un kāds viņa dēlam vārds, ja tu to zini?
Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka on asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
5 Visi Dieva vārdi ir šķīsti; Viņš ir par priekšturamām bruņām tiem, kas uz Viņu paļaujas.
Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
6 Nepieliec nekā pie viņa vārdiem, ka viņš tevi nesoda, un tu netopi atrasts melkulis.
Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
7 Divas lietas lūdzos no tevis, neliedz man tās, pirms es mirstu:
Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
8 Nelietība un meli lai paliek tālu no manis; nabadzību un bagātību nedod man, bet paēdini mani ar manu dienišķu maizi,
Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
9 Ka es paēdis tevi neaizliedzu un nesaku: Kas ir Tas Kungs? vai nabags palicis nezogu un sava Dieva vārdu velti nevalkāju. -
Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
10 Neapmelo kalpu pie viņa kunga, ka viņš tevi nelād, un tu netopi noziedzīgs.
Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
11 Ir suga, kas tēvu lād un māti nesvētī;
On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
12 Ir suga, kas pati savās acīs šķīsta, bet no saviem sārņiem nav mazgāta;
On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
13 Ir suga, cik augsti tā ceļ acis, cik augsti acu plakstiņus!
Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
14 Ir suga, zobeni ir viņas zobi un naži viņas dzerokļi, rīt nabagus no zemes nost un sērdienīšus cilvēku starpā. -
Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
15 Asins sūcējai ir divas meitas: „Dod šurp, dod šurp!“- Šās trīs nav pieēdināmas, un tā ceturtā nesaka: Gan.
Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on. (Sheol h7585)
17 Acs, kas tēvu apsmej un liedzās mātei klausīt, to izknābs kraukļi pie upes, un jaunie ērgļi to ēdīs.
Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
18 Šās trīs lietas man ir visai brīnums, un to ceturto es neizprotu:
Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
19 Ērgļa ceļš debesīs, čūskas ceļš pār klinti, laivas ceļš jūras vidū un vīra ceļš pie meitas.
Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
20 Tāds pat ir sievas ceļš, kas laulību pārkāpj; viņa ēd, noslauka muti un saka: Es ļauna neesmu darījusi. -
Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
21 Par trim lietām nodreb zeme, un ceturto tā nevar panest:
Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
22 Par kalpu, kad tas paliek par kungu, un par ģeķi, kad tas maizes paēdis,
Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
23 Par nopeltu, kad tā tiek pie vīra, un par kalponi, kad tā top savas saimnieces mantiniece.
Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
24 Šie četri ir mazi virs zemes un tomēr gudrāki nekā tie gudrie:
Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
25 Skudras, nespēcīga tauta, tomēr savu barību vasarā sagādā;
Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
26 Truši, nespēcīga tauta, tomēr liek savus namus akmens kalnos;
Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
27 Siseņiem nav ķēniņa, tomēr viņi visi iziet, pulkos dalīti;
Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
28 Zirneklis auž abām rokām, un tomēr ir ķēniņu pilīs.-
Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
29 Šiem trim ir laba gaita, un tas ceturtais iet it lepni:
Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
30 Vecs lauva, varens starp zvēriem, kas nevienam ceļu negriež.
Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
31 Ērzelis, kam labi gurni, vai āzis, un ķēniņš, savus ļaudis vedot.
Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
32 Ja tu ģeķis bijis, paaugstinādamies, un ko nodomājis, tad: roku uz muti!
Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
33 Satricini pienu, būs sviests; satrīcini degunu, būs asinis; un satrīcini dusmas, būs plēšanās.
Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.
