Salamana Pamācības 27
1 Nelielies ar rītdienu; jo tu nezini, ko diena atnesīs.
Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
2 Lai cits tevi slavē un ne paša mute, svešs un ne paša lūpas.
Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
3 Akmens ir grūts un smiltis smagas, bet ģeķa sēras sūrākas nekā abi.
Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
4 Nežēlība ir briesmīga lieta un bardzība ir kā plūdi; bet priekš skaudības, kas tur pastāvēs!
Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
5 Labāki skaidri pārmācīt, nekā mīlestība, ko nedabū redzēt.
Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
6 Drauga sitieni nāk no labas sirds, bet viltīga ir nīdētāja skūpstīšana.
Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
7 Paēdis arī tīru medu min pa kājām, bet izsalkušam ikviens rūgtums ir salds.
Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
8 Kā putns, kas savu ligzdu atstājis, tāds ir cilvēks, no dzimtenes aizgājis.
Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
9 Eļļa un kvēpināšana iepriecina sirdi; tāds mīlīgs ir draugs, kas padomu dod no sirds.
Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
10 Neatstāj savu draugu, nedz sava tēva draugu, un savā bēdu laikā neej sava brāļa namā; labāks ir kaimiņš tuvumā, nekā brālis tālumā.
Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
11 Esi gudrs, mans dēls, tad mana sirds priecāsies, un es varēšu atbildēt saviem nievātājiem.
Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
12 Gudrais paredz nelaimi un paglābjās; bet neprāta ļaudis skrien vien un dabū ciest.
Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
13 „Atņem tam drēbi; jo viņš priekš sveša galvojis, un tā nezināmā vietā ķīlā to.“
Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
14 Ja arī cilvēks no paša rīta skaņā balsī savu tuvāko svētī, to viņam tomēr var pārgriezt par lāstiem.
Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
15 Bez gala pil, kad lietus līst, un rējēja sieva tāda pat.
Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
16 Kas tādu grib valdīt, tas valda vēju un tur eļļu savā rokā.
Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
17 Dzelzs trinās pie dzelzs un cilvēks trinās pie cilvēka.
Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
18 Kas vīģes koku kopj, ēdīs viņa augļus, un kas par savu kungu gādā, taps godā.
Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
19 Kā vaigam vaigs atspīd ūdenī, tā cilvēka sirds cilvēkam.
Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät. (Sheol h7585)
21 Kausējams katls sudrabam, ceplis zeltam, un vīrs pēc savas slavas.
Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
22 Ja tu ģeķi piestā ar piestalu putraimos sagrūstu, ģeķība no viņa neatstāsies.
Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
23 Liec labi ziņā savus sīkos lopus un ņem vērā savus ganāmos,
Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
24 Jo mantas nepaliek mūžīgi, nedz ķēniņa kronis uz radu radiem.
Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
25 (Bet) kad siens nopļauts, un jauns zaļums nācis, un zāles uz kalniem salasītas,
Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
26 Tad tev jēri būs apģērbam, un āži par tīruma maksu,
Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
27 Un kazu piena būs diezgan tev un tavam namam par barību un par uzturu tavām kalponēm.
Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.
