Salamana Pamācības 23
1 Kad tu sēdies, maizi ēst ar valdnieku, tad ņem labi vērā, kas tavā priekšā.
Koskas istus ja syöt jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edessäs on.
2 Tu nazi lieci pie savas rīkles, ja esi negausis cilvēks.
Ja pane veitsi kaulaas, jos sinä tahdot henkes pitää.
3 Neiegribies viņa gardumu; jo tā ir viltus maize.
Älä himoitse hänen herkustansa; sillä se on petollinen leipä.
4 Nedzenies bagāts tapt, atmet tādu savu padomu.
Älä vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.
5 Vai tu savām acīm ļausi laisties, kur nav nekā? Jo tas tiešām ņemsies spārnus, kā ērglis, kas pret debesi skrien.
Älä lennätä silmiäs sen jälkeen, jota et sinä taida saada; sillä se tekee itsellensä siivet niinkuin kotka, ja lentää taivasta päin.
6 Neēd tā maizi, kam skaudīga acs, un nekāro viņa gardumus;
Älä syö leipää kateen kanssa, ja älä himoitse hänen hänen herkkuansa.
7 Jo kādas viņa sirds domas, tāds viņš ir. „Ēd un dzer!“tā viņš tev saka, bet viņa sirds nav ar tevi.
Sillä niinkuin hän itse sydämessänsä ajattelee, niin se on; hän sanoo sinulle: syö ja juo, ja ei kuitenkaan ole hänen mielensä sinun kanssas.
8 Tavi kumosi, ko tu ieēdis, tev būs jāaizvemj, un tavi mīlīgie vārdi būs bijuši veltīgi.
Sinun palas, jotka syönyt olet, pitää sinun oksentaman, ja sinun ystävälliset puhees pitää hukkaan tuleman.
9 Nerunā priekš ģeķa ausīm; jo viņš tik nievās tavus prātīgos vārdus.
Älä puhu hullun korvissa; sillä hän katsoo sinun toimellisen puheen ylön.
10 Neatcel vecās robežas un nenāc uz bāreņu tīrumiem;
Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, ja älä mene orpoin pellolle.
11 Jo viņu atriebējs ir varens; tas iztiesās viņu tiesu pret tevi.
Sillä heidän lunastajansa on voimallinen: hän toimittaa heidän asiansa sinua vastaan.
12 Loki savu sirdi pie pamācīšanas un savas ausis pie prātīgas valodas.
Anna sydämes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen.
13 Neatrauj bērnam pārmācību; ja tu viņu ar rīkstēm šaustīsi, tad tādēļ jau nemirs.
Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole.
Sinä lyöt häntä vitsalla, vaan sinä vapahdat hänen sielunsa helvetistä. (Sheol h7585)
15 Mans dēls, ja tava sirds gudra, tad mana sirds priecāsies, tiešām tā priecāsies;
Poikani, jos sinä viisas olet, niin myös sydämeni iloitsee.
16 Un manas īkstis no prieka lēks, ja tavas lūpas runās skaidrību.
Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mikä oikia on.
17 Lai tava sirds nedeg uz grēciniekiem; bet turies vienmēr Tā Kunga bijāšanā.
Älköön sinun sydämes kiivoitelko syntisiä, vaan olkoon Herran pelvossa joka päivä.
18 Jo tiešām nāks pastara diena, un tava gaidīšana nebūs veltīga.
Sillä se on sinulle viimein hyväksi, ja ei sinun odottamises puutu.
19 Klausies tu, mans bērns, un esi gudrs un turi savu sirdi taisnā ceļā.
Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata sydämes tielle.
20 Neesi ar vīna dzērājiem, kas rijot savu pašu miesu rij;
Älä ole juomarien ja syömärien seassa.
21 Jo dzērājs un rijējs panīks, un paģiras vilks skrandas mugurā.
Sillä juomarit ja syömärit köyhtyvät, ja unikeko pitää ryysyissä käymän.
22 Klausi savam tēvam, kas tevi dzemdinājis, un nenicini savu māti, kad tā būs veca.
Kuule isääs, joka sinun siittänyt on, ja älä katso äitiäs ylön, kuin hän vanhaksi tulee.
23 Pērc patiesību, un nepārdod gudrību, pamācīšanu un atzīšanu.
Osta totuutta, ja älä sitä myy, niin myös viisautta, oppia ja ymmärrystä.
24 Ar lielu prieku priecāsies taisnā tēvs, un kas gudru dzemdina, tas līksmosies par viņu.
Vanhurskaan isä suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siittänyt on, hän iloitsee hänestä.
25 Lai tavs tēvs un tava māte priecājās, un lai līksmojās, kas tevi dzemdējusi.
Anna isäs ja äitis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnyttänyt on.
26 Dod man savu sirdi, mans dēls, un lai mans ceļš tavām acīm labi patīk.
Anna minulle, poikani, sydämes, ja sinun silmäs pitäköön minun tieni.
27 Jo mauka ir dziļa bedre, un sveša sieva šaura aka.
Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
28 Tiešām tā glūn kā laupītājs, un vairo atkāpējus pasaulē.
Ja hän väijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa.
29 Kam gaudas? Kam vaidi? Kam bāršanās? Kam žēlabas? Kam skrambas par velti? Kam neskaidras acis?
Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenellä haavat ilman syytä? kenellä punaiset silmät?
30 Tiem, kas pie vīna kavējās, tiem, kas nāk salda dzēriena meklēt.
Siinä, kussa viinan tykönä viivytään, ja tullaan tyhjentämään, mitä sisälle pantu on.
31 Neskaties pēc vīna, ka viņš tāds sarkans, ka biķerī tas zvīļo, ka tik vēlīgi nostaigā lejā.
Älä katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selkiänä lasissa, ja huokiasti menee alas;
32 Pēc viņš dzeļ kā čūska un dur kā odze.
Vaan viimeiseltä puree se niinkuin käärme, ja pistää niinkuin kyykäärme.
33 Tavas acis skatās pēc svešām sievām, un tava sirds runā netiklību,
Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita,
34 Un tu esi, kā kas jūras vidū guļ, un kā kas masta virsgalā guļ.
Ja sinä tulet niinkuin se, joka makaa keskellä merta, ja niinkuin se joka makaa ylhäällä haahden pielen päässä.
35 „Mani sit, bet man nesāp; mani grūsta, bet es nejūtu. Kad jel uzmodīšos? Tad sākšu atkal no gala!“
Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä.
