Salamana Pamācības 21
1 Ķēniņa sirds ir Tā Kunga rokā kā ūdens upes, un viņš to loka, kurp gribēdams.
Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
2 Ikvienam savi ceļi liekās taisni; bet Tas Kungs pārbauda sirdis.
Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
3 Darīt, kas taisnība un tiesa, Tam Kungam vairāk patīk, nekā upuris.
Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
4 Acu lepnība un sirds greznība, bezdievīga spīdeklis, ir grēks.
Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
5 Darbīga cilvēka nodomi ved tik pie vairuma; bet kas pārsteidzīgs, tiek pie trūkuma.
Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
6 Mantas ar meliem krāt ir zūdošs tvaiks tiem, kas meklē nāvi.
Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
7 Bezdievīgo varas darbi posta pašus, ka liedzās taisnību darīt.
Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
8 Līkus ceļus staigā blēdis, bet taisnais ir skaidrs savā darbā.
Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
9 Nama augšā kaktiņā dzīvot ir labāki, nekā namā kopā ar rējēju sievu.
Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
10 Bezdievīga dvēsele kāro ļaunu; viņa acīs tuvākais neatrod žēlastības.
Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
11 Per garzobi, tad tas nejēga atjēgs; un pamāci prātīgo, tad viņš atzīs, kas der.
Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
12 Taisns (Dievs) skatās uz bezdievīgā namu; viņš bezdievīgos gāž nelaimē.
vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
13 Kas ausi aizbāž priekš nabaga kliegšanas, tas arīdzan sauks un netaps paklausīts.
Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
14 Dāvanas, klusu dotas, klusina bardzību, un dāvanas klēpī bargas dusmas.
Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
15 Prieks ir taisnam taisnību darīt, bet ļaundarītājiem būs izbailes.
Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
16 Cilvēks, kas nomaldījies no labiem ceļiem, dabūs dusu miroņu draudzē.
Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
17 Par tukšinieku paliks, kas līksmībā dzīvo, un kas vīnu un eļļu mīļo, tas nepaliks bagāts.
Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
18 Bezdievīgais priekš taisnā top nodots, un nelietis sirdsskaidrā vietā.
Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
19 Labāk dzīvot tukšā zemē, nekā pie rējējas un dusmīgas sievas.
Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
20 Gudra dzīvoklī ir mīlīga manta un eļļa; bet ģeķa cilvēks to izšķērdē.
Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
21 Kas dzenās pēc taisnības un apžēlošanas, atradīs dzīvību, taisnību un godu.
Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
22 Gudrais uzņem varenu ļaužu pilsētu un apgāž stiprumu, uz ko viņi paļaujas.
Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
23 Kas muti un mēli sargā, tas pasargā savu dvēseli no briesmām.
Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
24 Kas pārgalvis un lepns, to pareizi sauc par zaimotāju, un ko viņš dara, ir traka pārgalvība.
Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
25 Slinkam gan iegribās, bet tas mirst; jo rokas liedzās strādāt.
Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
26 Cauru dienu viņam gribās un gribās; bet taisnais dod un neliedzās.
Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
27 Bezdievīgo upuris ir negantība; jo vairāk, kad to upurē ļaunā sirds padomā.
Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
28 Melu liecinieks ies bojā; bet vīrs, kas dzirdējis, varēs vienmēr runāt.
Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
29 Bezdievīgam pierē bezkaunīga drošība; bet taisnais, šis drošs savā ceļā.
Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
30 Nedz gudrība, nedz saprašana, nedz padoms palīdz pret To Kungu.
Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
31 Zirgu gan sakopj uz kaujas dienu; bet no Tā Kunga nāk uzvarēšana.
Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.
