Salamana Pamācības 20
1 Vīns ir zobgalis, stiprs dzēriens trakgalvis; kas no tā straipalē, nav gudrs.
Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.
2 Ķēniņa draudi ir kā jauna lauvas rūkšana; kas viņu apkaitina, tas grēko pret savu dzīvību.
Kuninkaan peljättäväisyys on kuin nuoren leijonan kiljunta; joka hänet vihoittaa, se henkensä rikkoo.
3 Vīram gods, būt tālu no bāršanās; bet kas vien ģeķis, iemaisās.
On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat.
4 Aukstuma dēļ sliņķis near; pļaujamā laikā viņš meklēs augļus, bet nekā!
Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.
5 Vīra padoms sirdī ir dziļš ūdens, bet gudrs vīrs to izsmeļ.
Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.
6 Ir daudz, kas katrs savu labu sirdi teic; bet uzticamu vīru, kas to atradīs!
Monet huutavat hyvyyttänsä kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?
7 Taisnais staigā savā skaidrībā; svētīgi būs viņa bērni pēc viņa!
Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.
8 Ķēniņš, uz soģa krēsla sēžot, izdeldē visu ļaunu ar savām acīm.
Kuningas istuu tuomioistuimella, hän silmillänsä perkaa kaiken pahan pois.
9 Kas var sacīt: Es esmu šķīsts savā sirdī, es esmu tīrs no grēkiem?
Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"?
10 Divējāds svars un divējāds mērs, šie abi Tam Kungam ir negantība.
Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta-molemmat ovat Herralle kauhistus.
11 Jau pie bērna darbošanās var nomanīt, vai viņa vīra darbi būs skaidri un taisni.
Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.
12 Ausi dzirdošu un aci redzošu, abas darījis Tas Kungs.
Kuulevan korvan ja näkevän silmän-molemmat on Herra luonut.
13 Nemīlē miegu, ka nepalieci par nabagu; atdari savas acis, tad būsi maizes paēdis.
Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin.
14 „Slikts, slikts!“saka pircējs; bet aizgājis, tad lielās.
"Huonoa, huonoa", sanoo ostaja, mutta mentyänsä pois hän kehuskelee.
15 Ja arī zelta un pērļu ir daudz, tomēr tas skaistākais glītums ir gudras lūpas.
Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein kalu ovat taidolliset huulet.
16 „Atņem viņam drēbi, jo tas priekš sveša galvojis, un tā nezināmā parādnieka vietā ķīlā tu to!“
Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraitten puolesta.
17 Zagta maize dažam salda, bet pēcgalā viņa mute būs pilna zvirgzdu.
Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa.
18 Ar padomu ved nodomus galā, un karu tu vedi ar gudriem padomiem.
Neuvotellen suunnitelmat vahvistuvat, ja sotaa on sinun käytävä neuvokkuudella.
19 Mēlnesis apkārt lienot izpļurkstē, kas slēpjams; bet tu netinies ar to, kas savu muti nevalda.
Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin.
20 Kas tēvu un māti lād, tā spīdeklis izdzisīs visu dziļākā tumsībā,
Joka isäänsä ja äitiänsä kiroaa, sen lamppu sammuu pilkkopimeään.
21 Mantība, ko no pirmā gala iegūst, beidzamā galā nebūs svētīga.
Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.
22 Nesaki: Es atriebšu ļaunu! Gaidi uz To Kungu, un viņš tevi izpestīs.
Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua.
23 Divējāds svars Tam Kungam negantība, un viltīgs svara kauss nav labs.
Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
24 No Tā Kunga ir cilvēka soļi; kā gan cilvēks izprastu savu ceļu!
Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?
25 Svētas lietas aplam solīt un pēc apdomāt, būs cilvēkam par valgu.
Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa.
26 Gudrs ķēniņš izdeldē bezdievīgos un ved skrituli pār tiem.
Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitsensä.
27 Dieva gaišums ir cilvēka dvēsele, kas pārzina visu sirds dziļumu.
Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.
28 Žēlastība un ticība pasargā ķēniņu, un caur žēlastību stāv stiprs viņa goda krēsls.
Laupeus ja uskollisuus on kuninkaan turva, ja laupeudella hän valtaistuimensa tukee.
29 Jaunekļu krāšņums ir viņu spēks, un sirmi mati veco goda kronis.
Voima on nuorukaisen kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.
30 Zilu un jēlu sapērt, tā nelieti noberž tīru un ar sitieniem līdz kauliem.
Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.
