Salamana Pamācības 2
1 Mans bērns, ja tu pieņemsi manus vārdus, un sirdī glabāsi manu mācību,
Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,
2 Savu ausi griezt uz gudrību un savu sirdi uz atzīšanu,
niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon-
3 Tiešām, ja tu atzīšanas lūgsies un savu balsi pacelsi pēc saprašanas,
niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,
4 Ja tu viņu meklēsi kā sudrabu un tai pakaļ dzīsies kā mantai;
jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta,
5 Tad tu sapratīsi Tā Kunga bijāšanu un atradīsi Dieva atzīšanu;
silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
6 (Jo Tas Kungs dod gudrību, no viņa mutes nāk atzīšana un saprašana:
Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
7 Viņš taisniem paglabā labklāšanos un ir par bruņām tiem, kas bezvainībā staigā,
Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,
8 Sargādams taisnības ceļus un pasargādams savu taisno tekas; )
niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien.
9 Tad tu atzīsi, kas taisnība un tiesa, un kas skaidrība un ceļš uz visu labu,
Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken;
10 Ja gudrība nāks tavā sirdī, un atzīšana tavai dvēselei būs mīļa,
sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,
11 Tad labs padoms tevi pasargās un saprašana tevi paglabās,
taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.
12 Ka tā tevi izglābj no ļauna ceļa, no vīra, kas netiklību runā,
Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;
13 Kas atstājuši skaidrības ceļus, staigā pa tumsības ceļiem,
niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;
14 Kas priecājās ļaunu darīt un prieku atrod netiklībā un viltībā,
niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,
15 Kuru ceļi ir greizi, un kas savās tekās netikli;
joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -
16 Ka tā tevi izglābj no svešas sievas, no svešnieces ar mīkstiem vārdiem,
Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,
17 Kas atstāj savas jaunības vīru, un aizmirst sava Dieva derību;
joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton.
18 (Jo viņas nams pašķiebjās uz nāvi, un viņas ceļi pie miroņiem;
Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden.
19 Visi, kas pie tās ieiet, negriežas atpakaļ, nedz atrod dzīvības ceļus; )
Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille.
20 Ka, lai tu staigā pa labo ceļiem un sargi taisno tekas;
Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.
21 Jo taisnie dzīvos zemē, un sirdsskaidrie tur paliks;
Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;
22 Bet bezdievīgie no zemes taps izdeldēti, un kas ticību netur, no tās taps izsakņoti.
mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.
