< Salamana Pamācības 16 >

1 Cilvēks sirdī gan apņemas, bet no Tā Kunga nāk, ko mēle runā.
Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta tulee kielen vastaus.
2 Cilvēka ceļi visi ikkatram savās acīs šķīsti; bet Tas Kungs pārbauda sirdi.
Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.
3 Pavēli savus darbus Tam Kungam, tad tavi nodomi pareizi izdosies.
Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
4 Tas Kungs visu ir darījis pēc savas ziņas, arī bezdievīgo uz ļauno dienu.
Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi.
5 Ikviens, kam lepna sirds, Tam Kungam ir negantība, tiešām tiesa, tas nesodīts nepaliks.
Jokainen ylpiä on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.
6 Caur žēlastību un ticību noziegumi top salīdzināti, un caur Tā Kunga bijāšanu cilvēks izsargās no ļauna.
Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha vältetään.
7 Kad cilvēka ceļi Tam Kungam patīk, tad tas pat viņa ienaidniekus ar to salīdzina.
Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan.
8 Labāk ir mazumiņš ar taisnību, nekā liels ienākums ar netaisnību.
Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä.
9 Cilvēka sirds nodomā savu ceļu, bet Tas Kungs pašķir viņa gājumu.
Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
10 Dieva padoms ir uz ķēniņa lūpām; viņa mutei neviļās tiesā.
Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin.
11 Taisni svari un svara kausi ir no Tā Kunga, un visi svara akmeņi maisā viņa darbs.
Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa.
12 Bezdievību darīt ķēniņiem ir negantība; jo caur taisnību goda krēsls top stiprināts.
Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan.
13 Taisnas lūpas ķēniņiem labi patīk; un kas patiesību runā, to tie mīļo.
Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan.
14 Ķēniņa dusmas ir nāves vēsts, bet gudrs vīrs tās remdē.
Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen.
15 Ķēniņa vaiga spīdumā ir dzīvība, un viņa laipnība kā vēlais lietus.
Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade.
16 Gudrību iemantot, cik daudz labāki tas ir pār zeltu, un saprašanā ņemties sver vairāk nekā sudrabs.
Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa.
17 Taisna ceļš ir izsargāties no ļauna, kas savu ceļu sargā, tas pasargā savu dvēseli.
Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin.
18 Lepojies un tu iesi postā; lielies un tu kritīsi
Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä.
19 Labāki ir pazemīgam būt ar pazemīgiem, nekā laupījumu dalīt ar lepniem.
Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.
20 Kas gudrs visās lietās, atrod labumu; un svētīgs, kas uz To Kungu paļaujas.
Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.
21 Kam samanīga sirds, to sauc par gudru, un mīlīgas lūpas vairo atzīšanu.
Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia.
22 Saprašana ir dzīvs avots tam, kam tā ir; bet ģeķu pamācīšana paliek ģeķība.
Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus.
23 Gudra sirds māca savu muti un vairo uz savām lūpām atzīšanu.
Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin.
24 Laipnīga valoda ir tīrs medus, dvēselei salda un kauliem zāles, kas dziedina.
Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.
25 Dažs ceļš liekās iesākumā labs, bet savā galā ved nāvē.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.
26 Kas (citu) apgrūtina, apgrūtina sev pašu; jo tāds savu muti atdara pret sev pašu.
Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.
27 Nelietis saceļ nelaimi, un uz viņa lūpām ir kā degots uguns.
Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli.
28 Netikls cilvēks ceļ ķildas, un lišķis sarīdina radus.
Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.
29 Kas savu tuvāko kārdina un viņu noved uz nelabu ceļu, tas padara varas darbu.
Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle.
30 Kas ar acīm met, tas nodomā blēņas; kas lūpas sakož, tas gatavs uz ļaunu;
Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.
31 Sirmi mati ir goda kronis; uz taisnības ceļa to atrod.
Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä.
32 Lēnprātīgais ir labāks nekā stiprais; un kas sevi pašu valda, labāks nekā, kas pilsētu ieņem.
Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.
33 Meslus met klēpī, bet Tas Kungs ir tas nolēmējs.
Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.

< Salamana Pamācības 16 >