Salamana Pamācības 14
1 Gudra sieva uztaisa savu namu, bet neprātniece to noposta pati savām rokām.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Kas savā skaidrībā staigā, tas bīstas To Kungu; bet netiklais savā ceļā nebēdā par Viņu.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 Ģeķa mutē ir viņa lepnības rīkste, bet gudro lūpas viņus pasargā.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Kur vēršu nav, tur sile tīra; bet caur vēršu spēku nāk liela raža.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 Patiess liecinieks nemelo, bet nepatiess liecinieks izverd melus.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 Garzobis meklē gudrību un neatrod; bet prātīgam atzīšana nāk lēti.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Ej nost no ģeķa acīm; jo gudru valodu tu nedzirdēsi!
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 Prātīga vīra gudrība ir šī, savu ceļu saprast; bet nejēgu ģeķība ir aloties.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Ģeķiem grēku upuris nelīdz, bet pie taisniem ir labpatikšana.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 Sirds pati vien zina savas sāpes, un cits neviens nenomana viņas prieku.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 Bezdievīgo nams taps nopostīts, bet taisno būdiņa zaļos.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Dažs ceļš liekās iesākumā labs, savā galā ved nāvē.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Pat smejoties sirds brīžam sāp, un līksmība beidzās bēdās.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Kas atkāpjas, tā sirds baudīs savu darbu augļus, tāpat labs vīrs savus.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 Nejēga tic visu, bet prātīgais ņem vērā savus soļus.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 Gudrais bīstas un izsargās no ļauna, bet ģeķis ir kā uguns un drošs.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 Ātras dusmas dara ģeķību, un niķainu cilvēku ienīst.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Nesaprašu mantība ir ģeķība, bet prātīgo kronis atzīšana.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Ļauniem jāklanās priekš labiem, un bezdievīgiem taisna vārtos.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Pat draugs nabagu ienīst, bet bagātiem mīlētāju daudz.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Kas pulgo savu tuvāko, grēko; bet svētīgs, kas par nabagu apžēlojās.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Vai tad neceļā nekļūs, kas ļaunu perē? bet kam prāts uz labu, panāks žēlastību un uzticību.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 Kur sviedriem strādā, tur kas atliek; bet kur vārdi vien, tur trūcība.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Bagātība ir gudriem par kroni, bet nejēgu ģeķība paliek ģeķība.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Patiess liecinieks izpestī dvēseles, bet kas melus runā, ir blēdis.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 Tā Kunga bijāšanā ir liela drošība, un tā būs viņa bērniem par patvērumu.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 Tā Kunga bijāšana ir dzīvības avots, izsargāties no nāves valgiem.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 Ķēniņa gods stāv ļaužu pulkā, bet ļaužu trūkums ir valdnieku vaidi.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Lēnprātīgam liela gudrība, bet ātrais ir liels ģeķis.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Lēna sirds ir miesas dzīvība, bet ātrs prāts ir puveši kaulos.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Kas nabagu nospiež, pulgo viņa Radītāju; bet kas par sērdieni apžēlojās, tas godā Dievu.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Bezdievīgais pazūd savā postā, bet taisnais arī savā nāvē ir drošs,
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 Prātīgo sirdī gudrība dus, bet ģeķu starpā tā parādās.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Taisnība tautu paaugstina, bet grēks ir ļaužu posts.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 Tiklam kalpam ķēniņa žēlastība, bet viņa dusmas bezkaunīgam.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
