Salamana Pamācības 13
1 Gudrs dēls klausa tēva pārmācīšanai, bet mēdītājs neklausa rāšanai.
Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.
2 Ikviens baudīs labumu no savas mutes augļiem, bet netiklo prieks ir mokas.
Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.
3 Kas sarga savu muti, tas pasargā savu dvēseli; bet kas muti palaiž, tam briesmīgi klāsies.
Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.
4 Sliņķa dvēsele iekāro, - bet nekā; bet čaklo dvēsele dabū papilnam.
Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
5 Taisnais ienīst melu valodu, bet bezdievīgais paliek kaunā un apsmieklā.
Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.
6 Taisnība pasargā to, kas bezvainīgs savā ceļā, bet bezdievība gāž grēkos.
Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.
7 Cits lielās, ka bagāts, kam nav it nenieka, un cits turas kā nabags, un tam liela manta.
Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.
8 Bagātam, kad apvainojies, par dvēseli jāmaksā; bet kas nabags, tas nedzird draudus.
Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.
9 Taisno gaišums spīdēs priecīgi, bet bezdievīgo spīdeklis apdzisīs.
Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.
10 Caur lepnību nāk riešana vien, bet gudrība dara apdomīgus.
Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.
11 Manta vēja grābeklim iet mazumā, bet kas rokā sakrāj, tas to vairo.
Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.
12 Cerība, kas kavējās, grauž sirdi, bet kad nāk, ko gaida, tas ir dzīvības koks.
Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.
13 Kas par vārdu nebēdā; tas dara sev postu; bet kas mācību tur godā, tam labi klāsies.
Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.
14 Gudra vīra mācība ir dzīvības avots, izsargāties no nāves valgiem.
Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
15 Mīlīgs prāts dara patīkamu, bet netikļa ceļš dara sāpes.
Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.
16 Gudrais (savu darbu) dara apdomīgi, bet ģeķis dara aklus darbus.
Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.
17 Bezdievīgs kalps iekritīs nelaimē, bet uzticams kalps ir zāles, kas dziedina.
Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.
18 Kas par mācību nebēdā, tam nāk tukšība un kauns; bet kas pamācīšanu pieņem, tas kļūs godā.
Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!
19 Kad notiek, ko cerē, tas dvēselei gards; bet atstāties no ļauna ģeķiem ir negantība.
Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.
20 Kas draudzējās ar gudriem, tas taps gudrs; bet kas ģeķiem biedrs, tiks postā.
Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
21 Nelaime dzīsies grēciniekiem pakaļ, bet taisniem ar labu tiks atmaksāts.
Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.
22 Kas ir labs, tā manta nāk uz bērnu bērniem; bet grēcinieka krājums taisnam top pataupīts.
Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.
23 Daudz maizes ir nabagu vagās, bet citi iet postā caur savu netaisnību.
Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.
24 Kas rīksti taupa, tas ienīst savu dēlu; bet kas viņu mīļo, tas to pārmāca drīz.
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
25 Taisnais ēd, kamēr viņa dvēselei gan; bet bezdievīgo vēders paliek tukšs.
Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.
