Salamana Pamācības 11
1 Viltīgs svars Tam Kungam ir negantība, bet pilnīgs svara akmens Viņam patīk.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
2 Kur nāk lepnība, tur arī nāk kauns, bet pie pazemīgiem ir gudrība.
Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
3 Taisno sirdsskaidrība tos vada, bet neliešu netiklība tos posta.
Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
4 Manta nepalīdz atriebšanas dienā, bet taisnība izpestī no nāves.
Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Skaidram taisnība līdzina ceļu, bet bezdievīgais kritīs caur savu bezdievību.
Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
6 Taisno taisnība tos izglābs, bet nebēdnieki savaldzināsies savā kārībā.
Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
7 Kad bezdievīgs cilvēks mirst, tad viņa cerība iznīkst, un netaisno gaidīšana ir pagalam.
Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
8 Taisnais tiek izglābts no bēdām, un bezdievīgais nāk viņa vietā.
Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
9 Blēdis savu tuvāko bendē ar muti, bet taisnie, to manot, paglābjas.
Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
10 Kad taisnam labi klājās, tad pilsēta priecājās, un gavilē, kad bezdievīgais iet postā.
Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
11 Caur taisna svētību pilsēta ceļas, bet caur bezdievīga muti tā top nopostīta.
Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
12 Kas savu tuvāko nicina, tam nav saprašanas; bet gudrs vīrs cieš klusu.
Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
13 Mēlnesis apkārt lienot izmuld, kas slēpjams; bet kam uzticīgs prāts, tas to apklāj.
Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
14 Kur vadīšanas nav, tur ļaudis nīkst; bet kur padoma devēju papilnam, tur labi izdodas.
Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
15 Kas par svešu galvo, tam būs bēdu gan; bet kas galvošanu ienīst, tas paliek mierā.
Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
16 Mīlīga sieva panāk godu, tā kā varenie panāk bagātību.
Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
17 Žēlīgs vīrs savai paša dvēselei dara labu, bet niknais savai paša miesai dara grūti.
Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
18 Bezdievīgais pelnās tukšu algu, bet kas taisnību sēj, tam alga pastāvīga.
Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
19 Kā taisnība ir uz dzīvību, tā ļaunam pakaļ dzīties ir uz nāvi.
Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
20 Kam netikla sirds, tas Tam Kungam ir negantība; bet kam skaidrs ceļš, tas Viņam patīk.
Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
21 Uz radu radiem paliek blēža vaina; bet taisno dzimums taps izglābts.
Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
22 Skaista sieva, kas goda neprot, ir zelta gredzens cūkas purnā.
Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
23 Ko taisnie vēlās, ir visnotaļ labums; bet bezdievīgo cerība ir pārgalvība.
Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
24 Cits izkaisa, un tam vēl krājās; un cits taupa pārlieku, bet tik uz trūcību.
Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
25 Tā dvēsele, kas svētī, tiks trekna, un kas dzirdina, tas atkal taps dzirdināts.
Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
26 Kas aiztur labību, to ļaudis lād, bet svētība būs pār pārdevēja galvu.
Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
27 Kas dzenās pēc laba, tas ir patīkams, bet kas meklē ļaunu, tam tas arī nāks.
Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
28 Kas uz savu bagātību palaižās, tas iznīks, bet taisnie zaļos kā lapas,
Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
29 Kas savu namu pilda ar nemieru, tas mantos vēju, un ģeķis būs par kalpu tam, kam ir gudra sirds.
Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
30 Taisna auglis ir dzīvības koks, un gudrais manto sirdis.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
31 Redzi, taisnam virs zemes top atmaksāts, cik vairāk vēl bezdievīgam un grēciniekam.
Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
