Salamana Pamācības 1
1 Salamana, Dāvida dēla, Israēla ķēniņa, sakāmie vārdi,
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Atzīt gudrību un mācību, un saprast prātīgu valodu,
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 Pieņemties apdomībā, taisnībā, tiesā un skaidrībā,
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Ka tiem vēl nejēgām tiek samaņa, jauniem atzīšana un apdomīgs prāts.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Kas gudrs, klausīs un pieaugs mācībā, un kas prātīgs, ņemsies labus padomus,
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Ka izprot sakāmus vārdus un mīklas, gudro valodas un viņu dziļos vārdus.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Tā Kunga bijāšana ir atzīšanas iesākums; gudrību un mācību ģeķi nicina.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Klausi, mans bērns, sava tēva pārmācībai un nepamet savas mātes mācību;
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Jo tas ir jauks krāšņums tavai galvai un zelta rota tavam kaklam.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Mans bērns, kad grēcinieki tevi vilina, tad neklausi!
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Kad tie saka: „Nāc mums līdz, glūnēsim uz asinīm, glūnēsim uz nenoziedzīgo par nepatiesu!
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Mēs atradīsim visādas dārgas mantas, pildīsim savus namus ar laupījumu.
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Tava daļa tev būs mūsu starpā, viens pats maks būs mums visiem.“
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Mans bērns, nestaigā vienā ceļā ar tiem; sargi savu kāju no viņu pēdām;
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 Jo viņu kājas skrien uz ļaunu un steidzās asinis izliet.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Bet lai arī tīklu izplāta visiem putniem priekš acīm; tas ir par velti!
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Tā arī viņi glūn uz savām pašu asinīm un glūn uz savu pašu dzīvību.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Tā iet visiem, kas plēš netaisnu mantu; kam šī ir, tam tā paņem dzīvību.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Dieva gudrība skaņi sauc uz lielceļiem, uz ielām tā paceļ savu balsi;
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 Tā izsaucās, kur ļaužu vislielais troksnis; kur ieiet pilsētas vārtos, tā runā savu valodu:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Cik ilgi, nejēgas, jūs mīlēsiet nejēdzību, un smējējiem gribēsies apsmiet, un ģeķi ienīdēs atzīšanu?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Griežaties pie manas mācības! Redzi, es jums došu savu garu un jums darīšu zināmus savus vārdus.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Tādēļ nu, ka es aicināju, un jūs liedzaties, ka savu roku izstiepju, un nav, kas uzklausa,
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 Un jūs visu manu padomu atmetiet un manas pārmācības negribiet;
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Tādēļ arī es smiešos par jūsu postu, es smiešos, kad jums izbailes uzies,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 Kad pār jums izbailes nāks kā auka, un posts jums uzbruks kā vētra, kad briesmas un bailes jums uzies.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Tad tie mani sauks, bet es neatbildēšu, tie mani meklēs agri, bet mani neatradīs,
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Tādēļ ka tie atzīšanu ienīdējuši un Tā Kunga bijāšanu nav pieņēmuši.
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 Tiem negribējās mana padoma, tie ir nicinājuši visu manu pārmācīšanu;
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Tādēļ tie ēdīs no sava ceļa augļiem, un būs paēduši no saviem padomiem.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Jo nesaprašu nomaldīšanās tos nokauj, un ģeķu pārdrošība tos nomaitā.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Bet kas mani klausa, tas dzīvos droši, un savā mierā tas ļauna nebīsies.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
