Raudu Dziesmas 5
1 Piemini, Kungs, kas mums noticis, skaties un uzlūko mūsu kaunu.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Mūsu mantas tiesa svešiniekiem kļuvusi, mūsu nami ārzemniekiem.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Mēs esam bāriņi bez tēva, mūsu mātes ir kā atraitnes.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Savu ūdeni mēs dzeram par naudu, savu malku pērkam par maksu.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Mēs topam vajāti pār kaklu pār galvu, mēs esam noguruši, dusas mums nav.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Mēs esam devušies rokā ēģiptiešiem un Asiriešiem, lai dabūtu maizes paēst.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Mūsu tēvi apgrēkojušies, un to vairs nav, bet mēs nesam viņu noziegumus.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Kalpi valda pār mums, un neviena nav, kas mūs izglābj no viņu rokām.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Mums sava maize jāatved ar nāves bailēm, tuksneša zobena priekšā.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Mūsu āda ir nomelnējusi kā ceplī no tāda briesmīga bada.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Sievas Ciānā apsmietas, jaunavas Jūda pilsētās.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Lielkungi caur viņu roku ir pakārti, un vecaju vaigs nav turēts godā.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Jaunekļus dzen pie malšanas, un puiši klūp malku nesdami.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Vecaji atstājās no vārtiem un jaunekļi no savām dziesmām.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Mūsu sirds līksmība ir pagalam, mūsu diešana palikusi par vaimanām.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Mūsu galvas kronis nokritis, - ak vai mums, ka esam grēkojuši!
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Tādēļ mūsu sirds gurdena, tādēļ mūsu acis palikušas tumšas;
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Ciānas kalna dēļ, kas izpostīts, ka lapsas pār to tekā.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Tu, Kungs, paliec mūžīgi, Tavs godības krēsls līdz radu radiem.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Kādēļ Tu mūs mūžam gribi aizmirst, kāpēc Tu mūs tik ilgi gribi atstāt?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Kungs, atgriezi mūs pie Tevis, tad atgriezīsimies, atjauno mūsu dienas, tā kā vecos laikos.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 Jeb vai Tu mūs pavisam esi atmetis un tik ļoti par mums apskaities?
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
