Raudu Dziesmas 3
1 Es esmu tas vīrs, kas redzējis bēdas caur viņa dusmības rīksti.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Viņš mani vedis un licis iet tumsībā un ne gaismā.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Tiešām, pret mani Viņš turējis Savu roku arvien atkal cauru dienu.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Manu miesu un manu ādu Viņš darījis vecu, manus kaulus Viņš satriecis.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Viņš pret mani cēlis un ap mani stādījis žulti un rūgtumu.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Tumsā Viņš mani nolicis, tā kā tos, kas sen miruši.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Viņš mani aizmūrējis, ka es nevaru iziet, Viņš mani licis grūtos pinekļos.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Un jebšu es saucu un brēcu, tomēr Viņš aizslēdz Savas ausis priekš manas lūgšanas.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Viņš manu ceļu aizmūrējis ar izcirstiem akmeņiem, Viņš manas tekas aizķīlājis.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Viņš ir glūnējis uz mani kā lācis, kā lauva slepenās vietās.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Viņš man no ceļa licis noklīst, Viņš mani saplosījis, Viņš mani postījis.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Viņš savu stopu uzvilcis un mani bultai licis par mērķi.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Viņš savas bultas iešāvis manās īkstīs.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Es visiem saviem ļaudīm esmu par apsmieklu, viņiem par dziesmiņu cauru dienu.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Viņš mani ēdinājis ar rūgtumiem, Viņš mani dzirdinājis ar vērmelēm.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Viņš manus zobus ar zvirgzdiem(grants akmeņiem) sagrūdis, Viņš mani aprausis ar pelniem.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Tu manai dvēselei esi atņēmis mieru, man labums jāaizmirst.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Tad es sacīju: mana drošība un mana cerība uz To Kungu ir pagalam.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Piemini manas bēdas un manu grūtumu, tās vērmeles un to žulti.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Pieminēdama to piemin mana dvēsele un zemojās iekš manis.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 To es likšu pie savas sirds, tāpēc es gribu cerēt.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Tā Kunga žēlastība to dara, ka mēs vēl neesam pagalam, jo Viņa apžēlošanās ir bez gala.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Tā ir ik rītu jauna, Tava uzticība ir ļoti liela.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Tas Kungs ir mana daļa, saka mana dvēsele, tādēļ es gribu cerēt uz Viņu.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Tas Kungs ir labs tiem, kas uz Viņu gaida, tai dvēselei, kas Viņu meklē.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Tā ir laba lieta, klusā garā gaidīt uz Tā Kunga palīdzību.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Tas ir labi cilvēkam, ka viņš jūgu nes savā jaunībā.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Viņš sēž vientulis un cieš klusu, kad tam nasta uzlikta,
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Lai krīt uz savu muti pīšļos, - varbūt vēl cerība, -
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Lai padod savu vaigu tam, kas viņu sit, un saņem nievāšanas papilnam.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Jo Tas Kungs neatmet mūžīgi.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Bet Viņš gan apbēdina, un tad Viņš apžēlojās pēc Savas lielās žēlastības.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Jo ne no Savas sirds Viņš moka un apbēdina cilvēka bērnus.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Kad apakš kājām min visus cietumniekus virs zemes,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 Kad loka vīra tiesu tā Visuaugstākā priekšā,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 Kad pārgroza cilvēka tiesu, vai Tas Kungs to neredz?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Kas ko sacījis un tas noticis, ko Tas Kungs nav pavēlējis?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Vai no tā Visuaugstākā mutes nenāk labums un ļaunums?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Ko tad cilvēks kurn visu savu mūžu? Ikviens lai kurn pret saviem grēkiem.
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Izmeklēsim un pārbaudīsim savus ceļus un atgriezīsimies pie Tā Kunga.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Pacelsim savu sirdi un savas rokas uz Dievu debesīs (sacīdami):
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Mēs esam grēkojuši un esam bijuši neklausīgi, tāpēc Tu neesi žēlojis.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Tu esi ģērbies dusmībā un mūs vajājis, nokāvis un neesi žēlojis.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Tu ar padebesi esi apsedzies, ka lūgšana nevarēja tikt cauri.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Tu mūs esi licis par mēsliem un īgnumu tautu vidū.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Visi mūsu ienaidnieki atpleš savu muti pret mums.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Bailes un bedre nāk pār mums, nelaime un posts.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Manas acis plūst kā ūdens upes manas tautas meitas posta dēļ.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Manas acis plūst un nevar stāties, mitēšanās nav,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Tiekams Tas Kungs no debesīm skatīsies un ņems vērā.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mana acs dara grūti manai dvēselei visu manas pilsētas meitu dēļ.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Mani ienaidnieki vajāt mani vajājuši kā putnu bez vainas.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Tie manu dzīvību nomaitājuši bedrē un akmeņus metuši uz mani.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Ūdeņi plūda pār manu galvu; tad es sacīju: nu esmu pagalam.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Es piesaucu, ak Kungs, Tavu vārdu no dziļās bedres,
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Un Tu paklausīji manu balsi. Tu neapslēpi Savu ausi no manām vaimanām, no manas kliegšanas.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Tu nāci tuvu klāt tai dienā, kad es Tevi piesaucu, un sacīji: “Nebīsties!”
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Tu, Kungs, iztiesā manas dvēseles tiesu, Tu izpestī manu dzīvību.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Tu, Kungs, redzi to netaisnību, kas man notiek, - tiesā tu manu tiesu!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Tu redzi visu viņu atriebšanos, visas viņu domas pret mani.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Tu, Kungs, dzirdi viņu nievāšanu, visas viņu domas pret mani,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Manu pretinieku lūpas un viņu domas pret mani cauru dienu.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Lūko jel: Vai tie sēž vai ceļas, es esmu viņu dziesmiņa.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Tu tiem atmaksāsi, Kungs, maksu pēc viņu roku darbiem.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Tu tiem dosi apstulbotu sirdi, - Tavi lāsti lai ir pār viņiem!
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Tu tos vajāsi ar dusmību un tos izdeldēsi apakš Tā Kunga debesīm.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
